E6-J1 viikot, gineksiä ja hammaslääkärin apulaisen hommia

Vähän hiljaista ollut täällä blogin puolella, mutta siihen on muutamakin syy. Nyt pitkästä aikaa ku ehtii kirjoittaa nii voisin jopa kertoa muutamasta viime viikosta. :D
E6-viikolla pääsin aloittamaan leirin jälkeen hammaslääkärin apulaisen hommat. KaiPrissa 9 kuukautta palveleva lääkintämies voi hakea hommaan, ja siitä saa työtodistuksen lisäksi paljon kokemusta ja itse ainakin innostuin niin, että ajattelin ehkä hakea Tampereelle lukemaan hammaslääketiedettä. Kuka tietää. Mut valittiin yhden toisen lääkintämiehen kanssa siihen ja aivan mahtava työporukka täällä kyllä! Vähän kaduttaa silleen et hain hommaan, koska meillä on muutenki vajaa ensihoitoryhmä. Mulla oli siis kaks leiriä enää palveluksen aikana, joista toinen on loppusota.
Tosiaan, alunperin mun piti aloittaa vasta näiden 15.12. kotiutuvien lähdön jälkeen, mutta puolen vuoden lääkintämiehiä oli niin vähän, että me 9 kk palvelevat aloitettiin sitten poikkeuksellisesti aikasemmin ja hoidetaan pestiä meidän kotiutumiseen asti.
Hammaslääkärin apulaisen tehtävät on aika mukavia ja monipuolisia. Tarkoitus oli istuttaa meidät lämärit suuhygienistin paikalle mahdollisimman nopeasti, et me voidaan tarvittaessa tuurata sitten suuhygienistin ollessa poissa. Ollaan päästy seuraamaan ja avustamaan kaikenlaisessa, kuten hampaiden paikkauksessa, juurihoidoissa ja röntgen-kuvien ottamisessa. Tottakai meille kuuluu lisäksi välinehuolto päivän päätteeksi, potilaan jälkeen uusien instrumenttien laitto ja huolehditaan meidän toimenpidehuoneen yleisestä siisteydestä. Meillä on siellä myös oma nurkka, jossa oleillaan sillä välin kun suuhygienisti toimii hammaslääkärin kanssa tai kun meillä ei oo potilaita.
Nää viikot hl-apulaisena on menny siis aika nopeeta, ku tuntuu et aina löytyy tekemistä ja ihan ku ois vaa töissä normaalisti. Me tullaan vähän ennen seitsemää aamulla laittamaan paikat kuntoon ja päästään kolmen jälkeen lähtemään takaisin yksikköön. Normaalisti sitten illalla on yksikön mukaista palvelusta, mutta tosi monet viikot muut on ollu leireillä nii mulla on ollu vapaata sillon. Onneks meidän nohevat nuoremmat kuskit ei oo leireillä nii seuraa ainakin riittää siellä!
Ensimmäinen päivä hl-apulaisen oli kyl hämmentävä ja samalla jännittävä. Kaikki oli niin uutta ja lämärikamu oli alottanu hommat jo viikkoa aikasemmin sillä välin ku meikä rämpi metässä. Ei kait siinä. Me tullaa kyl hyvin juttuu ja onneks on samanlainen huumorintaju nii ei ainakaa tuu tylsää!
Suosittelen oikeesti tätä hommaa, jos on yhtään kiinnostunu terveydenhoitoalasta tai on jo alan koulutus. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä jo sanoa et mahtavat viis kuukautta tulee olemaan tätä hommaa tehdessä!
Tää mennyt ja tuleva viikko onki ollu sitten vähän erilaista, kun meillä on kiinniolo, mut meidän yksikön lämärit on sitten virka-avussa. Nytkin istun täällä varuskuntasairaalassa pävystämässä ja toiminu sitten lääkintämiehen hommissa. Normaalisti siis otetaan potilaita tänne akuuteissa tapauksissa ja mahdollisesti kuljetetaan KAKSiin eli Kajaanin keskussairaalaan. Lisäksi hoidetaan potilaita, jotka on osastolla mahdollisesti ja yritetään pitää tää paikka pystyssä. Neljän seinän sisällä alkaa tulla ehkä pienesti hulluksi, mutta onneks illalla oon päässy pienelle happihyppelylle käymää sotkussa ja ulkona kävelyllä. Enää muutama hassu päivä ja nää meidän alikit täällä kotiutuu jo ja me jäädään tänne lusmuilemaan. Hassua et puol vuotta on menny näinki nopeesti!

- Viestimies Viitala

E5 viikko ohi, huollon eka leiri ja sykkimistä nii hemmetisti

E-kausi alkaa olla aikalailla puolessa välissä, ja nyt ollaan sitten lääkintämiehenä valmiina toimintaan. Meidän viikko on kulunu siis metässä aikalailla, enemmän tai vähemmän siitä nauttien.

Maanantai meillä lähti käyntiin klo 5 aamulla ensin herätyksellä, joka muuttu sitten hälytykseksi. Petikamppeet kaappiin, vaatteet päälle ja kamat kantoon. Ulkona me sitten pakattiin meidän huoltojoukkueen kamoja laskennan jälkeen maseihin. Aamupäivä kului kuiteski suurimmilta osin odotellessa seuraavia ohjeita, ja lopulta lounaan jälkeen me lähdettiin kohti leirintäaluetta moottorimarssilla. Monta maastovihreää autoa letkassa lähti kohti pohjoista, ja muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuttiin perille. Me lääkintämiehet ei oltu harjoiteltu huoltojoukkueen toimintaa muuten kuin teoriassa, joten kaikki tuntu aluksi vähän oudolta. Kerran kuitenki ku sen tekee nii kyl sitä sitten lihasmuistin kautta alkaa muistamaan. Harjoiteltiin siis perus puolustustekniikoita, jonka jälkeen perustettiin viimein meidän ehp. Siitä päästiin sitten meidän muonitusryhmän tekemälle päivälliselle ja meikäläinen nautti sissimuonaa, joka tulis mulle tutuksi seuraavan viiden päivän aikana (tällä leirillä se erikoisruokavalio ei oo kyl muuta ku huonoa onnea). Meillä meni lopulta todella myöhään, et saatin hommat tehtyä loppuun asti. Meinas vähän väsyttää, ku me saatiin majoitusteltta pystyyn vasta kahentoista maissa, polttopuut tehtyä ja meikäläisellä oli viel sen verran kiva vartiovuoro kello 02-04 eli Jack Power. Ramppasin siis kahen teltan väliä siinä ja yritin pitää tulta molemmissa kamiinoissa. Pari kertaa ne ehti siinä sammua, ja yhden kerran meikä sitten säikäytettii nii et koko harjoitusalue kaiku kiljaisusta. Eipä siinä mitää, mut meille ei myöskää ollu iltapalaa, koska aukilaiset oli syöny meidänki osuuden. Aamupalaa siis odottellessa.
Tiistaina me sitten päästii vihdoin aamupalaa syömään illan nääntymisen jälkeen. Päivät meillä kulu koulutusten parissa, ku aluksi kierrettii se meidän harjoitusalue, jonka jälkee harjoteltii varamiinoitteita ja ilmatorjuntakonekiväärin toimintaa. Välissä käytiin lounaalla ja ilta meillä kulu telttapaikan vaihtamisessa vähän järkevämpään paikkaan. Jälleen mulla oli Jack Power, mut molemmat oli onneks kipinässä istumista, sillä ei ois yhtään huvittanu olla kiertoparivartiossa niinku jotku joutuki.
Keskiviikkona oli herätys klo 5 ja aloitettiin kaiken purkaminen siirtymisen vuoksi. Me saatiin ehp kasaan vähän päälle tunnissa, ja oltiinki sit loppuaika toimeettomana ku ootettii muiden ryhmien valmistumista. Aamupala me saatiin sitten joskus kaheksan maissa viimein, ja siinä välissä oli lisää odottelua ennen lounasta. Sitten me tehtii sellane 3 kilometrin moottorimarssi, joka oli osa siirtymisharjoitusta. Tehtiin siis kaikki uudestaan puolustuksesta ja huoltopaikkojen perustamisesta asti. Lisäksi meillä oli joukkueenjohtajan puolustusharjoitus, eli meikäläinen siellä sitten sykki sitä harjoituspaikkaa ympäri taistelulähettinä, vaihtoasemataistelijana ja nyrkkiosaston jäsenenä. Sinä päivänä tuli muutama kilometri juostua taistelukamat päällä. Kaikista "miellyttävintä" oli tieteski lähtä juoksemaan sinne vaihtoasemaan suojelukamat päällä melkee kilsan päähän. Lopulta noin neljän ja puolen tunnin kuluttua oltii saatu kaikki tehtyä ja päästiin viimein syömään päivällistä (sissimuonaa meikälle mitäpä muuta). Illalla sain sitten vähän mukavamman vuoron toisen lämärin kanssa.
Mentiin kulunvalvontapaikalle klo 04-06 torstain aamuyöstä. Pahinta siinä oli tietenki pimeys, ja kun siinä yksinäs aloit miettimään kaikkia mukavia kauhutarinoita, -pelejä ja -elokuvia. Puol tuntia jaksoin siinä istua värjötellä kannolla ja sen lopun puoltoista tuntia sitten pyörin ympyrää ja tein kyykkyjä etten vaa kylmety. Meidän vuoro päätty siis sillon kuudelta, mut vaihtomiehet tuli seiskalta nii päästii sillon vasta pois ja syömään aamupalaa. Seiskan jälkee meillä alko lisäksi koulutukset. Aamupäivällä harjoiteltiin ajoneuvojen ajattamista käsimerkein lounaaseen asti, mut meikäläinen sai kerrankin hyviä nakkihommia. Juoksin ehp:lle, kävin täyttämässä veden ja dieselin. Jäin sinne sitten loppu aamuksi harjoittelemaan mm. lihaspistoksia. Lämärit saa periaatteessa tehä niitä vaa sodassa, tosin oli kiva päästä harjoittelemaan sitä käytännössä vähäsen. Iltapäivällä lounaan jälkeen koulutus painottu puolustuksen ja sirotemiinoitteen toimintaan. Hypittii masien lavoille ja sieltä pois alle minuuttiin. Jälleen meikäläinen siellä sai juosta koukkaamaan, tiedustelemaan ja viemään viestiä. Päivällisen jälkeen meillä oli hetki harmaata aikaa ja päätin siinä sitten mennä hetkeks lämpimään telttaan makoilemaan. Ei kait siinä, mut keho pisti stoppia ja migreeni puski päälle. Sain tunnin unta ja sitten toisen lämärin ja alikin avulla pääsin meidän ehp:lle hakemaan lääkettä. Palasin telttaan yksin vähän haparoiden ja yritin siinä saada sitten levättyä sitä pahaa oloa pois. Yöksi sain mukavamman kipinävuoron klo 01-03, ja siinä oli vähän parempi olo. Myrskyn pauhatessa ulkona oli sitten kiva istua siinä kamiinan lämmössä ja siinä hetken sääli niitä ketkä oli ulkona vartiossa.
Perjantaina aamupalan jälkeen purettiin kamat ja ennen kymmentä meillä oli kaikki lähtövalmiina. Aikainen lounas ja sen jälkeen bussiin nousu. Aukilaiset tuli siihen samaan kyytiin ja oli mukava jutella vanhan tupakaverin kanssa koettelemuksista. Suurimman osan bussimatkasta kuiteski nukuin ja keräsin voimia viikon rasituksen jälkeen. Kassulle me saavuttii viimein yhen jälkee iltapäivällä. Muiden lähdössä lomille me huoltojoukkueen kanssa mentiin huoltamaan meidän kamoja, ja saatiin kaikki valmiiksi vasta seiskan jälkeen illalla. Vietettii yks turha yö kassulla ja lauantaina ohjelmattoman päivän jälkeen päästii viimein lähtemään lomille.
Nyt ens viikko on onneks vähän tynkä, ku maanantaina palataan kassulle ja huolto lähtee torstaina siirto-viikonloppuvapaille palaten vasta sunnuntaina. Tiistain ja todnäk keskiviikon mää sit vietän hammaslääkärin apulaisen hommissa. Yritän viel parannella itteeni tässä ennen paluuta, kun aamulla sellanen kiva 38 astetta kuumetta. Lyhyt viikko edessä ja se auttaa jo paljon.

- Viestimies Viitala

E4 viikko ohi, toiminta varuskuntasairaalalla ja lääkintämieskurssin päätös

E4 viikko oli meillä enemmänkin ea2-pätevyyteen liittyvää kuin lääkintämiehen tehtäviin painottuvaa. Opiskelimme paljon asioita, joista on hyötyä myös siviilissä ja saimme lopuksi ea2-pätevyyden.

Maanantaina aamuliikunnan ja muiden aamutoiminen jälkeen kurssilla istuimme koko aamupäivän teoriatunneilla. Tunneilla kävimme mm. toimintaa onnettomuustilanteissa, kuinka potilaan tutkiminen eroaa intissä ja siviilissä ym. Harjoiteltiin myös vähän käytännössä, miten tulee toimia sähkötapaturmassa ja palovammojen kanssa. Iltapäivällä lounaan jälkeen me päästiin sitten vaihtamaan pyykkiä. Kurssin jälkeen meidän lämäreiden piti olla mukana huoltojoukkueen toiminnassa, ja me sitten opiskeltiin 45 minuutissa kaikki mitä muu huoltojoukkue oli käyny 8 tuntia. Aivot vaa suli siinä vaiheessa, ku oli koko päivän muutenki istunu oppitunneilla. Lisäksi meillä oli leirille valmisteluita, eli sidottiin naamiointiverkot valmiiksi seuraavan viikon leiriä varten. Osa porukasta kävi aina välissä opiskelemassa kenttäpuhelimen toimintaa, joka me oltii 2VK:ssa harjoiteltu jo P-kaudella. Ei siinä mitään, kertaus on opintojen äiti. Navet me saatii kuiteski vasta yhdeksän jälkeen valmiiksi, jonka jälkee pikasesti valmistautuminen iltavahvuuslaskentaa varten. Hyvä et kerkes ees suihkussa käydä ennen hiljaisuutta.
Tiistaina me kierrettiin varuskuntasairaalaa ja opeteltiin sen toimintaa. Lisäksi meille opetettiin näön sekä kuulon tutkiminen ja verenpaineen mittaaminen niin manuaalisesti kuin myös digitaalisesti. Oli mielenkiintoista tutkia toisiamme, ja käytännössä me päästään tekemään näitä sitten uusien alokkaiden saapuessa ja kotiutustarkastuksissa. Illalla me ei kuiteskaa kierrelty huoltojoukkueen mukana, koska heillä oli ollu rasteja päivällä. Kulutettii iltaa sit lämäreiden kanssa opiskelun parissa.
Keskiviikkona koettiin lisää teoriatunteja sairauskohtauksista, myrkytyksistä ja elvytyksestä. Meillä oli myös lisää harjoituksia hypotermiasta, lämpöhalvauksesta ja mm. imulaitteen toiminnasta. Joka ryhmästä sit yks onnekas sai koittaa nenänieluputkea itelleen. Oma rohkeus ei siihen kuiteskaa riittäny nii jätin välistä. Oli vähän epämukavan näköstä hommaa. Sain myös tietää et pääsin siihen hammaslääkärin apulaisen hommaan! Illalla mulla oli sitten yhden spollen ja muutaman muun kurssilaisen kanssa käytännönkokeen rästit, kun ei oltu suoritettu sitä sillon viime viikolla. Me oltii spollen kanssa sitten parina, ja pakko myöntää et saatoin olla vähän kovakouranen ku piti evakuoida ja sitten laittaa avaruuslakana päälle. Samoin eräälle alikersantille tein tarkemman tutkimisen, ja sekin vähän kovakouraisesti, mutten onneks yhtä pahasti. :D Muut meidän EVK:n lämärit sillä välin pakkas meidän ehp-kamoja konttiin ens viikon leiriä varten ja siinä illalla kasin maissa me sitte päästii sieltä käytännönkokeesta. Kyselin sit kouluttajalta tuloksia, ja kuulemma tosi korkeet pistemäärät oli tullu mulle, et vaa muutamia pisteitä puuttu joka rastilta nii ois ollu täydet.
Torstaina päästiin katselemaan ambulanssia ja sirraa sisältä päin, jos me joudutaan esimerkiksi evakuoimaan sairaanhoitajan kanssa potilas nii meidän pitää tietää sisältö. Kokeiltiin sisärasteilla lisäksi tyhjiölastojen laittoa jalkaan, käteen ja koko ruumiiseen. Pääsin koekaniiniksi siihen ruumispussiin ja olo oli kyl mukava siinä, kun tyhjiölasta muotoutu sopivaksi. Oisin voinu vaikka jäähä siihen. Iltapäivällä meillä oli kenttärovastin oppitunti kaatuneista ja kuoleman kohtaamisesta tällä kertaa enemmänki tunteen kuin tehtävän tasolla. Keskustelua synty mm. armokuolemasta kentällä, et jos se oma kaveri on nii kivuissaan nii voiko sitä päästää niistä kivuista. Vaikeita asioita nämäki, mut lämäreiden on pakko keskustella näistä asioista et niitä voi käsitellä. Haettiin myös varusvarastolta meille taistelupelastajan reisilaukun tilalle lääkintämiehen laukku, johon me saatii sitten tarvikkeita täytettyä veksissä. EVK:ssa kaikki muut oli sitten lähteny lomille, paitsi me lämärit joilla loppuis kurssi vasta perjantaina. Chillailtii sitten se yks ilta rauhassa porukalla, kävin salilla ja grillillä hakemassa meille porukalla kurssin päättömätöt. Osa jäi tv-tupaan sitten vielä katsomaan Suomi-peliä, mut meikäläinen halus vaa nukkumaan sitten.
Perjantaina meillä oli ainoastaan kurssin päättäminen ja saatiin todistukset kurssin suorittamisesta. Viimein lämäri! Loppupäivä saatiin vapaaksi, käytiin lämäriporukalla sotkussa ja syömässä ennen ku lähettii lomille. Lääkintämieskurssi oli siis meidän osalta ohi, mutta nyt alkaa vasta se todellinen työ.

- Viestimies Viitala

E3 viikko ohi, lääkintämiesleiri ja sairastelua

Pitkästä aikaa tässä ajattelin päivittää blogia ajan tasalle viikko kerrallaan. Vähän meinannu jäähä tää kirjoittelu vähemmälle, mutta yritän kirjoittaa aina kun jaksaa. Aloitetaan siis viikosta E3.

Maanantai kului ihan normaalisti, eli aloitettiin aamuliikunnalla, jonka jälkeen takaisin punkan lämpöön hetkeksi. Etuaamupalan jälkeen lähettii sitten muiden EVK:n lämäreiden kanssa kurssille. Kurssilla meille ei ollu silloin oikein paljoa, koska perjantaina olimme harjoitelleet nestehoidon. Jäljelle jäi harjoitusoppitunti seuraavan kolmen päivän leiriä koskien. Iltapäivällä kävin sitten hammaslääkärin apulaisen haastattelussa, joka tuntui menevän hyvin. Siitä sitten kurssin yhteiseen varustevaihtoon lounaan jälkeen, ja loppupäivä oli meille valmistautumista leirille. Pakkailimme siinä sitten tavaroita mukaan, mutta mukaan saimme ottaa vain pikkurepun (mikä on loppujen lopuksi yllättävän pieni, kun yrität mahduttaa makuupussin ja telttapatjan sinne lisäksi).
Tiistaina heräsimme aikaisin ja klo 7.15 olimme huoltokomppanian takapihalla valmiina lähtemään leirille. Itsellä oli siinä vähän kipeä olo, mutta lähdin kuitenkin leirille mukaan. Tarkistimme kaikilta varustuksen ja moottorimarssimme noin 13 kilometrin päähän kasarmilta. Odotttelimme metsäaukealla sitten toista lastia lääkintämiehiä, koska kaikki eivät mahtuneet samaan kyytiin. Siinä aamuauringossa leiri ei tuntunut vielä pahalta. Pian lähdettii kuiteski sykkimään metsään puolustusharjoittelua, jonka jälkeen söimme lounaan. Iltapäivällä meillä oli rastikoulutuksia aiheesta ensihoitopaikan kasaaminen ja purkaminen sekä laavun tekeminen. Molempiin kului aikaa muutama tunti, kun tehtii hommia hiki hatussa. Sitä alkaa ymmärtämään entisten lämärien vitsailua, kuinka ehp:n kasaaminen alkaa hajottamaan... Laavun tekeminen oli omasta mielestäni mukavampaa, sillä sen sai tehdä porukalla niin hyväksi kuin sen halusi eli siihen kuntoon, että haluaisit nukkua siinä. Meillä sitten kävi sillee, et yhistettii kaks laavukuntaa, kun kaks laavua tuli sattumalta viereisiin puihin. Hyvä siinä sit ängetä sellaset 10+11 henkeä sekä kaks alikersanttia kahteen 2,5 metrin levyseen laavuun! :D Illalla sitten teimme avotulet, söimme iltapalaa ja lopulta aloimme asettua yöpuulle. Meikäläisellä kävi niinki hyvä tuuri, etten saanu kipinää, mutten saanu sen takia sitten jäädä siihen meidän mahtavaan laavuun. Siirryin siis toiseen laavuun nukkumaan, tosin ei se lopulta haitannut. Tutustui ainakin uusiin ihmisiin siellä laavussa. :)
Keskiviikko-aamuna heräsin huonovointisena, mutten halunnut jäädä koulutuksesta pois. Söimme pakkiaamupalan ja aloitimme jälleen koulutuksen. Opiskelimme ehp:n sisältöä käytännössä ja tarkemmin, sekä toimintaa harjoitusten kautta. Seuraavaksi siirryimme tekemään tilapäislastoja, mutta oma olo huononi sen verran, että oli pakko käydä sanomassa kouluttajalle. Meikäläinen päätettiin sitten evakuoida sieltä leiriltä lounaan yhteydessä. Lopun koulutuksen ennen lounasta sitten värjöttelin viltin alla ja lounaan jälkeen lähdimme alikersantin kanssa kohti kasarmia. Muilla alkoi sillä välin armoton sykkiminen, kun harjoiteltiin puolustusta sekä hyökkäystä ja ehp:lle tuotiin aina vain lisää porukkaa. Kasarmilla kävin sitten lääkärillä ja sain vapautuksen palveluksesta loppupäiväksi. Seuraavana aamuna piti sitten käydä uudestaan veksissä hakemassa toinen vapautus kouluttajan käskystä. Loppupäivän siis vain värjöttelin kassulla, kun meidän muut viestimiehet olivat marssimassa ja lääkintämiehet leirillä. Ainoina paikalla olivat vain vapautustaistelijat.
Torstaina sitten odotin kuin kuuta nousevaa muiden paluuta. Aamulla kävin veksissä hakemassa vapautusta ulkopalveluksesta (omasta mielestä turhaan, koska tunsin oloni toimintakyvylliseksi), enkä tehnyt sitten  mitään hyödyllistä siivouksen lisäksi. Muut lääkintämiehet palasivat vasta lähellä puolta yötä käytännönkokeen jälkeen, johon kuului mm. uinti/hypotermian hoito, paarimarssi ja muita rasteja. Kyllä itteä harmitti, koska olisin itekki halunnu päästä tekemään niitä kaikkia, vaikka ois ollu kuinka paskaa. Se ois ollu varmasti kokemus, mutta missasin sen. Ei voi mitään...
Perjantaina me EVK:n lämärit oltii mielissää lomille lähdöstä kahden viikon kiinniolon jälkeen. Perjantai-aamuna meille oli teoriakoe kaikesta mitä me ollaan opittu, jonka jälkeen meillä oli rentouttava lihashuolto. Venyteltiin siellä sitten porukalla ja lopuksi otettiin rentoutumishetki, jossa varmasti 99% nukku jollain tasolla. Loppu aika ennen lomia me saatiin sitten käyttää valmistautumalla lomille ja päästiin käymää myös sotkussa. Klo 15.15 koitti vapaus ja lähtö lomille!

- Viestimies Viitala

E2 viikko ohi, kanyylejä ja kiinnioloa

Iltaa! Tää kaks viikkoa on menny aivan sairaan nopeeta uuden koulutuksen ja oppimisen parissa. Koko ajan pitää sykkiä johonkin suuntaan, mutta samalla sitä oppii tekemällä. Sitä tää on kyl ollu täynnä.

Maanantai-aamuna, niinku monena muunakin aamuna ollaan päästy aloittaa aamulenkillä. Herätään sopivasti siinä 4.45 ja lenkille siinä 5.10 koko kurssin kanssa. Kurssilla aamupäivällä opittiin paljon niin uutta ky vanhaa asiaa hygieniasta ja tehtiin sitten maastoruokailu kenttähygienian mukaisesti. Iltapäivä kulu sitten potilasluokittelun parissa, kun harjoiteltiin triagea.
Tiistaina meillä oli oppitunti aiheesta sodan oikeussäännöt sekä kaatuneiden huollosta. Itselle tähän mennessä ehkä vaikein oppitunti tuo kaatuneiden huolto, kun kuoleman käsittely on aina vähän ahdistavaa. Lääkintämiehenä tulee kuitenkin väistämättä kuolema vastaan jossain vaiheessa. Opittiin kenttäsairaanhoitajan oppitunnilla myöhemmin sitten lääkeaineoppia, jotta saatiin lupa jakaa lääkkeitä. Iltapäivällä me sitten harjoiteltiin suojelulääkintää. Pitkästä aikaa jälleen laitettiin nasset päähän ja tehtiin jo tutuksi tullutta cABC:tä. Kyllähän se lopulta alko luonnistua, vaik alku oliki vähä vaikeeta.
Keskiviikkona oli meidän leirien kannalta ehkä tärkeintä asiaa eli ensihoitopaikan perustamista. Aamusta asti kannettiin laatikoita ja telttoja veksin takapihan metsään, jonka jälkeen aloitettiin armoton kasaaminen ja purkaminen kerta toisensa jälkeen. Kokeiltiin mm. agrigaatin käynnistämistä, laatikoiden järjestystä teltoilla ja hoitopaikalla toimimista. Lopulta otettiin pienimuotoinen kisa, eli hitaimmin purkanu ryhmä pääs sitten siivoamaan veksiä. Me satuttii purkamaan hitaiten (mut meillä oli myös vähän enemmän tavaraa siellä) nii siivottii sitten meidän ryhmän kanssa.
Torstaina opiskeltiin ehkä kaikille tuttua asiaa infektioista, kylmä- ja lämpövammoista. Harjoiteltiin lisäksi tukisidoksia, lisää lämpimänäpitoa ja hain sitten hammashoitola infon jälkeen hammaskeijun hommiin muutaman muun kanssa. E4-viikolla tulee sitten tieto hommiin päässeistä.
Perjantai oli kaikille muille lomillelähtöpäivä, mut me viestimiehet sitten vaa kärvisteltiin muiden lomasuunnitelmia kuunnellessa. Aamu meidän ryhmän kanssa kulu ehp-telttaa kootessa ja lisää laatikko-opettelua sitten kylmässä. Meikällä on hieman huono ääreisverenkierto nii et tunillaki joskus sormet sinertää nii ulkona sit vaa hytisin kylmästä. Lounaan jälkee siirryttiin sisälle harjottelemaan. Opeteltiin pistämään kanyylejä muille sitten ja vähän itteä jännitti koko homma nii et siinä väsyneenä alikersanttiki totes et ehkä hyvä aika mun lopettaa. Itkun partaalla niitä yritin väkertää, siinä kuitenkaa onnistumatta. Neulat ja veri on itelle vähän iljettävä asia siinä mielessä, etten halua et ne tulee mua lähelle. Kurssi päätty siinä kahen aikaa siivoukseen ja me viestissä palattii sit yksikönmukaiseen koulutukseen. Oli nii mukavaa valtion virallisessa verryttelyasussa lähtä lenkille ku muut lähti lomille. Meinas sapettaa kyl siinä vaiheessa se kiinniolo, mut ohjelma lauantaille ja sunnuntaille ei vaikuttanu onneks pahalta.
Lauantaina me sitten huollon porukan kanssa laitettiin täystaisteluvarustus päälle ja lähettiin marssimaan se 5km kohti ampumarataa. Ammuttii uudestaa RK7-ammunnat ja att. Tällä kertaa mulla meni paremmin ku ennen eli 8/12 taulussa. Siitä sit oli mukava lähtä marssimaan takas kassulle huoltamaan asetta ja itteä. Illalla oli sitte kiva mennä puolityhjälle salille liikkumaan ja venyttelemään päivän päätteeksi.
Sunnuntaina saatii nukkua vähän pidempään sinne kaheksaan, jonka jälkeen brunssi ja liikuntakoulutusta. Aamu me suunnistettiin sitten metsässä sellane tunteroinen, käytiin lounaalla ja jatkettiin toiseen liikuntakoulutukseen. Pääsin kokemaan viimein hengenpelastusuinnin, mut rohkeus ei riittäny 5m hyppyyn paniikkikohtauksen kolkutellessa, joten tyydyin hyppäämään 3m. Sieltä sitten nopsaa kamppeiden vaihtoon ja hallin yläkertaan pelaamaan futsalia. Meidän kersantti piti lisäksi mukavaa lihaskuntoa, eli pareittan kottikärrykannossa yritettiin saada toiset kaatumaan. Oli mukava vähän rennompi päivä, eikä loppupäivänä ollu muuta palvelusta ku päivällinen ja sit vapaa-aikaa.
Siinä se viime viikko sit kulu. Tässä vaa pikainen kertaus niistä päivistä, ku itellä alkaa ajatus jo vähän loppumaan. Viel viimeset lepotunnit ja huomenna tähä aikaan oon jo takas kassulla E4 viikkoa aloittelemassa. Ens viikolla käynnistyy myös lääkintämieskurssin viimenen viikko. Palaillaan!

- Viestimies Viitala

E1 viikko ohi, kiristyssiteitä ja paarien kantoa

Väsyneitä terveisiä täältä siviilistä. Tunnin päästä matka jatkuu kohti Kajaania, muttei yhtään jaksais vaa yks lisäpäivä lomaa ois kyl tarpeessa. Mielenkiintoa kuitenkin löytyy, varsinkin kun lämärihommat ollaa päästy jo aloittamaan kurssin merkeissä. Paljon hommaa, mut tää tulee olemaan enemmänki henkisesti ku fyysisesti raskasta nii nyt ku sit oikeessa tilanteessa.
Maanantaina meillä alko siis kurssi, mut alku oli täynnä järjestelyitä, kuten pyykinvaihtoa, lääkintäreisilaukun kuittausta ja muutama oppitunti käytännön asioista. Nähtiin mm. kuvia repeytyneistä verisistä kasvoista ennen ruokailua, mikä ei ainakaan nostattanu ruokahalua siinä vaiheessa. Eka päivä oli siis helppo, mut loppuviikkoa kohden asiat muuttuis. 

Kun kiristysside tuntuu

Tiistai-aamu me aloitettii koko kurssin voimin aamuliikunnalla. Herättiin 4.45 ja klo 5.10 lähettii sit aamulenkille sekä lihaskuntoa tekemään. Vähän ennen kuutta me sitten palattin takas yksikköihin, muttei suinkaan lepäämään vaa tekemään aamutoimia ynnä muuta. Aamuliikuntaa meillä on siis sen takia, et me pysyttäis aamuisin hereillä pitkillä oppitunneilla, mut veikkaan et sillä tulee loppukurssista olemaan päinvastainen merkitys asiaan. Aamupäivä me jatkettiin oppituntien merkeissä ja me sitten päästii harjoittelee käytännössä cABC-tekniikoita eli kuinka pelastetaan haavoittunut. Laitettii toisillemme kiristyssiteitä ihan toden teolla ja itselle tuli ainakin mustelmia harjoittelusta. Tietää ainakin tehneensä kunnolla, kun tulee mustelmia ja kyyneleet silmistä. Illalla sit vapaaehtoisesti viel harjottelin lämärikavereiden kanssa vielä siteitä ja käytiin sotkussa vaihtamassa kuulumisia entisten tupalaisten kanssa.
Keskiviikko-aamuna sama ruljanssi eli aamuista liikuntaa, mut tällä kertaa vähän rauhallisempaan tahtiin, kun sai valita itselle sopivan tasoryhmän (reväytin silti etureiden hups...) Aamutoimien jälkeen siirryimme jälleen oppitunneille ja käytännönharjoituksiin. Aiheina tällä kertaa oli mm. ilmarinta, lämpimänäpito ja painesiteen sitominen. Meillä oli muutamia nukkeja, joille saimme pistellä kanyyliä rintaan ja laittaa nenänieluputkia. Kurssin ja päivällisen jälkeen meikäläistä kuitenki väsytti nii paljon et simahin melekee pariksi tunniksi punkkaan ja raahauduin lopulta iltapalalle väsyneenä.
Torstain aamuliikunta ei ollut onneksi tappoa, vaa päästiin tekee pariharjoituksia urheilukentälle eli oltiin läpsyhippaa ja painia siellä. Mukavaa vaihtelua! Toisaalta meille oli helpotettu aamuliikunta, koska aamupäivällä "pääsimme" marssimaan. Meille oli edellispäivän oppitunnilla tullut rangaistus, sillä tunneilla ei nukuta ja joju onnekas oli sitten nukahtanu meidän kaikkien muidenkin onneksi. Marssilla meillä oli rasteja, joilla kertasimme cABC-tekniikoita ja teimme kokonaissuoritteita. Meinas tulla vähän kylmä, kun paljaalla maalla makoili samalla ku sato vettä päälle ja joku tutki kylmillä käsillä ihoa. :D Kassulle sit päästii takas lounaalle ja jatkettii rasteja ulkona ryhmän toimintana. Lopulta päästii pois sateesta yksikköihin ja suuntasin sitten salille vielä illalla.
Perjantai ei ollu ehkä herkuinta, koska me lähetti heti aamusta ennen aamupalaa polttotaisteluradalle harjoittelemaan kaikkea käytännössä mm. evakuointia. Sain myös muutaman muun kanssa nakin kantaa paareja paikalle sen 1,5km. Aamupalan jälkeen sitten tositoimiin toisiamme raahaamaan ja kantelemaan. Näimme myös lääkintämiehen laavun. Syötyämme jatkoimme käytännössä opittuja asioita, toimintaa lääkintämiehenä ja lopulta kannoimme potilaita takaisin kassulle paareilla. Ei oikeen napannu, koska kello 14 me oltii viel hommissa ja tunnin päästä oli lomille lähtö. Siinä kaikki sit sykki et päästii lähtee, mut yksikössä meillä oli viel mukava ylläri eli asetarkastus ryynäyksen jälkee. Hyvä et ehin ees käydä suihkussa ennen ku tuli komento ulos ja mars lomille. Bussissa sain onneks viimein haukkoa happea ja levätä.
Tässä nyt istuskelen matkanjohtajana bussissa, ja sain sykkiä tänne myös. Kyyti bussille oli myöhässä ja meinas vähä ottaa pannuu. Minuuttia vaille lähtöä sit ehin just bussii. Nyt ajattelin levätä viel hetken ennen paluuta arkeen ja ens viikonloppu on sitten kiinnioloa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

- Viestimies Viitala

P8 viikko ohi, valokuvaus ja muutto

Moikka vaa! Tääl mää punkassa istuskelen ja muistan viimein kirjottaa blogia pitkästä aikaa. Viikot kuluu ku siivillä täällä ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Viime viikkokin kului rötvätessä, mut silti ei vaa jaksanu mittää tehä. :D
Maanantaina meillä oli koko komppanian valokuvaus. Homma järjestettiin pituuden mukaan ja meikäläinen komppanian toiseksi lyhimpänä hobittina pääsin eturiviin korpoon alikersanttien viereen. Homma jatkuu yksilön valokuvauksella ja hyvä et kerkes ees istahtaa ku piti jo singahtaa pois. Meille otettii myös tupakuvat ja mukava saaha sellanen virallinen kuva kaikista kokoonpanoista. :) Illemmalla me suunnattiin muutaman kanssa iltavapaille käymään kaupassa ja siemailemaan kuumaa mustaherukkamehua yhden kotiin. Otettii myös epävirallinen tupakuva, mutten sitä taida viitsiä tähän laittaa. :D
Tiistaina meillä oli aamuliikuntaa, jonka jälkeen lounas ja valmistautuminen veteraanikeräystä varten. Pääsin ihan kotikulmille parinsadan metrin päähän keräämään varantoja tupakaverin kanssa. Päivä kului siinä seisoskellessa, mutta päästiin siinä onneks syömään eväitä välissä ja ihmiset tuli juttelemaan meille mukavia. Oli kyl yks mukavimmista palveluspäivistä tähän mennessä! Illalla sit päästiin kassulle yhentoista jälkee vähän mutkan kautta, kun tie oli suljettu
Keskiviikko kului rastikoulutuksen merkeissä, kun me päästiin opettelemaan puhelimen käyttöä, parikaapelin vetoa ja navetusta kunnolla. Omasta mielestä navetus oli mukavinta, koska siinä sai sykkiä samalla kun taiteilin kuorma-auton katolla naamiointiverkkoa laittelemassa. Mukavia hommia, ja onneks en pelkää korkeita paikkoja nii hirveesti. Vapaa-aikana hyvä et jakso käydä ees iltapalalla mukessa. Jäätiin sit muutaman tupalaisen kanssa viettämään viimeistä iltaa ja höpistiin kyl kaikesta.
Torstai oli se pelätty muuttopäivä. Aamusta jo pakkailtiin kaikki kamat reppuun ja loppuaika oli vaa piinaavaa odottelua et millon se muuttokäsky tulee. Lopulta ennen lounasta me muuttajat otetti kaikki kamat kantoon ja hyvästeltii 2vk:n tupa. 1vk:ssa sitten oli loppupäivä yhtä sekasortoa, kun muutettii tupaan, järjesteltiin tavaroita yrittäen tottua tähän menoon. Illalla pääsin onneks salille purkamaan oloa, ja oli meille lääkintämiehille myös mussukkahetki omien kesken. Saatiin myös perintötavaraa!

Fiilikset muuton jälkee

Perjantai oli kauan odotettu lomillelähtö, joka eros hyvinkin paljon edellisestä. Aamuliikuntana lenkki ja kuntosalille, jonka jälkeen periaatteessa siivoiltii aina vähän väliä jotain iltapäivän tarkistusta varten. Iltapäivällä kuului ylimääräisen pikaisen kuntosalin siivoamisen jälkeen "lomille mars!"

Ilta alkaa olla sen verran pitkällä, ja meikäläinenki on alottanu päivän klo 4.45 eli aika mennä nukkumaan. Öitä!

-Viestimies Viitala

P7 viikko ohi, suunnistusta ja polttotaistelurata

Moikat täältä siviilistä. Muutama lomatunti vielä jäljellä ennen kassun arkeen paluuta, mut sitä ennen ehtii kyl ihan hyvin kirjoittaa yhden blogipäivityksen viime viikosta. Tää viikko on kyl kulunu sairaan nopeeta, ja huomenna alkaa jo p-kauden viimeinen viikko! Sitten siirrytäänkin jo yksiköstä toiseen ja aloitetaan erikoistuminen. Vähän meinaa kyl jänskättää.
Maanantaina meillä oli aamunavaus, jonka jälkeen pääsimme aloittelemaan päivää liikuntakoulutuksella. Vihdoin pääsin ekaa kertaa suunnistamaan intin aikana (kaks kertaa menny ohi spol-juttujen takia sillon joskus) ja ihan hyvin se tuntu menevän, vaikken pariin vuoteen ollukkaa suunnistanu. Alikersantti arvioi suoritusajan about tunnin-puoltoista. Nopsana sain ajaksi kuitenkin 42 minuuttia ja hyvillä mielin menin tekemään henkilökohtaista huoltoa melkein puoleksitoista tunniksi, kun muut vielä suunnistivat. Lounaan jälkeen pääsin siivoamaan kassun koulutuskenttää ja etupihaa roskista. Illemmalla meillä oli vielä oppitunti aiheesta Puolustusvoimat työnantajana sekä alustavia tietoja aukista. Oma nimeni oli siellä 165vrk palvelevien joukon kymmenen kärjessä vielä sen illan ajan. Iltavapailla sitten kävimme porukalla sotkussa ja iltapalalla mukessa pitkästä aikaa.
Tiistaina sit oli aamusta rästejä radalta, ja omaksi harmiksi piti uusia yksi. Sateessa ei kuitenkaan kauaa tarvinnu värjötellä, ja pian pääsin jo muiden tupalaisten kanssa tekemään kokovarustarkastuksen. Iltapäivällä pääsimme pyykinvaihtoon tällä kertaa ihan rauhassa. Sateen vuoksi meille ei ollu liikuntakoulutusta apinaradalla, ja sen sijaan meille oli koulutusta itsepuolustuksesta rynnäkkökiväärillä sekä pesäpalloa. Illalla palomääräysoppitunnin lisäksi oli virallinen tiedotus jatkokoulutuspaikoista, ja tällöin tuli tieto lämäriksi pääsystä. Ilon ja pelon sekaisin tuntein otin paikan vastaan, ja odotan kyllä innolla kurssin alkamista. Vapaa-ajalla lähdin sitten vielä salilla ja sotkussa käymään.
Keskiviikkona oli maaginen ja itseä vähän arveluttava polttotaistelurata. Marssimme parin kilometrin matkan yksiköstä radalle, jossa saimme odotella napalmin keittelyä. Kolme rastia, joissa oli palavan ihmisen sammuttaminen, napalmijuoksu ja naamarin eli "nassen" ilmatiiveyden testaus. Pieniä palovammoja sain polveen ensimmäiseltä rastilta, muttei se onneksi toimintaa sen pahemmin haitannut. Napalmin makea katku ennemminkin aiheutti päänvaivaa ja kipuja, kun sitä joutui hengittelemään ilman nassea. Napalmiradan läpi meneminen oli jännittävää, vaikka hieman epäluuloisena sinne astelin. Ei se onneksi lopulta ollut sen kuumempi kuin saunan seinään nojaaminen! Viimeisenä tiiveyden testaus kyynelkaasukopissa nasset päässä, jonka jälkeen saimme mennä koppiin ilman nasseja. Ainutlaatuinen kokemus, pakko myöntää! Tuntui kuin olisi tunkenu päänsä purkkiin täynnä chiliä vapaaehtoisesti, mut en vaihtais kokemusta mistään hinnasta. Rastien suorittamisen jälkeen marssimme takaisin kassulle syömään päivällistä ja huoltamaan varusteita. Keskiviikko oli lisäksi 45 päivän rajapyykki, eli nyt ei intistä lähdetä ilman painavaa syytä ja omasta mielestä nyt oon samalla viivalla kuin jätkät intin suhteen.
Torstaina oli viimein lomillelähtöpäivä kahden viikon gineksen jälkeen. Päivä oli rötväystä täynnä, kun muut suorittivat rästisuorituksia, eikä meille rastien suorittajille ollut oikein mitään tekemistä. Siivosimme tuvan varmaan kolme kertaa, laitoimme kaapit teksiin ja lopulta pääsimme lähtemään lomille. Kyytiä Ouluun ei kassulta sattunut olemaan, joten tupalaisen kyydillä pääsin Kajaanin keskustaan odottelemaan VR-yhteyden lähtemistä. Lopulta kahdeksan jälkeen illalla olin perillä Oulussa ja valmiina viettämään ansaittua lomaa (ja jälleen sairastamaan flunssaa...)
Nyt loput pakkailut ennen lähtöä, ja kohta tää p-kausi onkin jo ohi. Vähän jo masentaa, et meidän mahtava tupa hajoaa, muttei onneksi kauas, kun vaan kolme muuttaa tuvasta viereiseen yksikköön lasioven toiselle puolen!

- Viestimies Viitala

PS. Lisäsin myös TJ-laskurin tuonne sivuun keh keh!

Pikainen tilannepäivitys

Keskiviikkona tuli meikäläisen tietoon, ettei oletettu palvelusaikani tule enää olemaan 165 vuorokautta kelaperseenä, vaan komppanian yliluutnantti kysyi halukkuuttani lääkintämieheksi. Ei siihen voinut muuta todeta kuin kyllä siinä kahden minuutin varoitusajalla kesken oppitunnin. Meikätytöstä tuleekin sitten 255 vuorokautta palveleva lääkintämies! Yksikkö vaihtuu sitten ensi viikolla toisesta viestikomppaniasta ensimmäiseen ja kauhea ikävä kyllä tulee meidän yksikön tyyppejä. Onneks en kuitenkaan muuta yksin, vaan toinenkin meidän yksiköstä pääsi lämäriksi. Meikäläinen vaa sattu olemaan varavaihtoehto, kun ilmeisesti toisesta yksiköstä ei ollut halukkaita. Ei se kuitenkaan haittaa mua. Siviilissä asioita piti vaa vähä järkätä, mut homma selvä! :)

- Viestimies Viitala

P6 viikko ohi, ATR ja ampumaharjoitusleiri

Iltaa kasarmilta tällä kertaa. Kahen viikon gineksestä toinen on ohi viimein ja paljon on ehtiny tapahtua viikossa. Meillä on ollu täällä fyysisesti rennompi viikko ku P5, mut henkisesti mulle raskaampaa. Voisin vähän perua sanojani aiemmasta postauksesta, et mun erikoisruokavalio otetaan huomioon. Leireillä - ja välillä kassulla - ei tuu mulle ruokaa. Kassulla se ei niinkään haittaa, koska täältä pääsee muonituskeskukseen helposti syömään, mut pakkiruokailuissa ei joskus vaa oo mulle ruokaa, jolloin verensokeri laskee aika matalalle. Asia on kuiteski hoidossa onneksi!
Viime viikko on kulunu tiistaina ainakin oppitunneilla istuessa pitkästä aikaa. Meillä oli myös pyykinvaihto, sairaanhoitajan oppitunti ja atr eli ampumataitorata. Meille opetettuja tietoja ja taitoja pistettii siis testiin, eli suoritukset arvioitiin ja ne vaikutti mm. Auk-valintapisteisiin. Testissä oli ainakin telamiinan kaivamista, häiriönpoistoa ja cABC eli ensiapua. Omasta mielestä rastit sujuivat hyvin ja vain yksi taisi mennä uusintaan, koska ymmärsin ohjeet väärin. Ei se haitannut kuitenkaan. Illalla pääsimme vielä viettämään vapaa-aikaa sotkuun.
Keskiviikkona meillä oli koko päivä tst-harjoituksia täynnä, kun harjoiteltiin partion hyökkäystä ja puolustusta tulevaa leiriä varten. Ammuttiin paukkupanoksia, huusin äänen käheäksi partion syöksymisharjoituksissa ja kolautin polvet kiviin yksilön etenemisessä. Paikat hellänä ja muutamasta rakosta huolimatta oli kuitenkin kiva lähteä viettämään iltavapaita kaupungille muutaman tupalaisen ja muiden kanssa. Ekaa kerta pääsin seikkailemaan Kajaanin keskustaan ja käytiin sitten täydentämässä ruokavarastoja torstaina alkavaa leiriä varten. Illaksi takaisin kassulle ja petiin.

Iltavapaille mars!

Torstaina aamupalan jälkeen pakkailimme leirille reppuja, istuimme hetken oppitunnilla ja lopulta pakkilounaan (jonka söin mukessa namnam hernarnia ja pannaria) lähdinme busseilla kohti leiriä. Noin tunnin jälkeen saavuimme paikalle, lampsimme telttapaikoille, muodostimme ryhmät ja aloimme purkamaan tavaroita. Olin yksin jätkien kanssa samassa teltassa, mutta niin oli moni muukin ja toisaalta on kiva saada vaihtelua sekä tutustua muihin saman ja eri joukkueiden henkilöihin. Teltan kasasimme porukalla piristävässä sateessa, mutta onneksi pystytyksen jälkeen päästiin sisään kuivattelemaan kamppeita. Samana yönä sain ensimmäisen kipinävuoron ja onnistuin saamaan kamiinan niin mansikaksi kuin myös sammumaan. Taitoa sekin! Lopulta kahdentoista jälkeen pääsin nukkumaan makuupussiin.
Perjantai-aamuna herätys klo 5.30 ja aamupalan jälkeen suoraan hyökkäysammuntaa harjoittelemaan. Oikeastaan suurin osa, mukaanlukien meikä, sai värjötellä sateessa ja kylmässä sen viisi tuntia ennen oman partion vuoroa. Nuotiolla odoteltiin sitten muutama tunti, ja koska kaikkien tuli suorittaa rastit niin pääsimme lähtemään takaisin leirille vasta kuuden jälkeen. Leirillä saimme myös viimein päivällisen. Kaikille oli kuitenkin varattu saunavuoro ja lämpö tuntui niin hyvältä kylmän päivän jälkeen. Illalla paistoimme sitten porukalla vaahtokarkkeja nuotiolla, juttelimme ja vietimme laatuaikaa metsässä. Kunnon suklaaleiri, mutta pitää sitä välillä olla.

Ilta-auringossa paistattelua

Lauantaina meidän osastolla oli puolustusammunnan harjoittelu, jonne saimme marssia muutaman kilometrin matkan. Rasteina meillä oli puolustusammuntaa, puhelimen käyttöä ja kevytkertasingolla ampumista. Singolla ampuminen oli jännittävää, ja itsellä ei ainakaa sormivoimat riittäneet kunnolla, jotta saisi singon laukaistua. Hooma kuitenkin onnistui ja valopatruunalla ampuminen oli yllättävän kivaa. Rastit sujuivat nopeammin kuin edellisenä päivänä, mutta lounasaikaan mulle ei sit tullu ruokaa. Kärsin sitten alhaisesta verensokerista ja oksettavasta olosta, kun mahalaukku huusi vain tyhjyyttä. Sain sitten paluukyydin takaisin leiripaikalle masin kyydissä, mutta koko ajan oli hutera olo ja harkitsin kypärään oksentamista! :D Leiripaikalla oli myös tulla itku, kun päivälliselläkään ei näkyny erikoisruokavalion purkkia ja teki mieli vain heittää rynkky nurkkaan kun ei vaan jaksaminen tuntunu riittävän siinä vaiheessa. En kuitenkaan ehtiny alkaa jäystämään puun kaarnaa, kun kuskit pelasti mut nälältä ja haki mulle purkin "ruokaa" eli ylikeitettyä makaronia. Se oli kuitenkin parempi kuin ei mitään ja sain edes vähän energiaa jaksamista varten. Lopulta lampsimme kaatosateessa bussien saapumispaikalle ja hymy nousi huulille, kun näki toisen komppanian saapuvan leirille meidän lähtiessä pois. Bussissa viimein laskeutui väsynyt hiljaisuus kun kaikki nukkuivat paluumatkan. Kassulla vielä tavaroiden tarkistus, purku ja huolto ennen henkilökohtaista huoltoa. Lämmin suihku oli kyllä ihanaa, mut ihana köhä sieltä metsästä kyl tarttu mukaan melekee kaikille meille. Punkka tuntu ihanalta, ja pään painuessa tyynyyn olin jo unten mailla.
Super-sunnuntaina saatiin koko komppania nukkua kahdeksaan ja brunssi nauttia rauhassa. Oli kuitenkin ampumaratapäivä, jonne siirryttiin ATT eli ampumataitotestin kuivaharjoittelun jälkeen pyörillä. Sukunimen takia en kuitenkaa päässy ampumaan ekan osaston kanssa, joten jouduin odottelemaan jälleen kylmässä ampumakatoksessa, kun muut anpuivat ja ite pääsin vasta kolmannen osaston kanssa ampumaan iltapäivällä. ATT ei  kyl menny aivan nappiin, kun tauluun osu vaa 4/12... Päivällisen jälkeen sit poljettiin takaisin kassulle, suoritettiin huolto ja päästiin viettämään vapaa-aikaa. Lähdin sitten vielä salilla käymään ja iltapalalle sotkuun syömään purkkinuudeleita.
Siinä se kulunu viikko meni ja nytten on sitten alkanu toisiksi viimenen viikko p-kaudelta. Aika on kulunu tosi nopiaa! On myös varmistunu et meikästä tulee 165vrk viestimies. Auk kyllä kiinnostais, mut oma elämäntilanne on vähän epävarma sen suhteen, nii annoin paikan mieluummin niille keillä on paremmat mahdollisuudet muutenkin. Ei se silleen haittaa, ja teen kyl parhaani vaik oonkin puolen vuoden kelaperse! Hyvät yöt nyt sinnekin!

- Viestimies Viitala

P5 viikko ohi, mosaleiri ja valapäivä

Valalomilta terveisiä ja vielä viimeisiä lomatunteja vietellään ennen paluuta kassun arkeen. Tää viikko onkin ollu täynnä menoa ja toimintaa!

Maanantaina me aamusta alkaen pakattiin ensimmäistä leiriä varten. Vähän jännittyneenä odotin leiriä, koska vaikka oonki vaelluksilla ym reissuilla metässä käyny nii on se silti aina vähä erilaista. Intin tapaan on aina kiire odottamaan, joten hetki varrottii et päästii lähtemään ja tavarat koottua autoihin. Marssittiin noin kilsa meidän määränpäähän eli Rouvankankaalle, jonne sitten pystytimme leirin, kaivoimme poteroita apinan raivolla ja viettäisimme seuraavat kaksi yötä siinä paikassa Vähän huonona puolena se, et meidän leiri sattui nyt vaa olemaan kauimmaisena kaikesta ja ruokaa kantaessa leiripaikalle tuli samalla kilsan lenkki tehtyä ees ja taas. Päivä kului meillä leirin pystytykseen, poteroisen kaivamiseen, poteroralliin ja muiden sotilastaitojen opetteluun. Keräsin myös himona mustikoita, kun niitä sieltä sattui löytymään sopivasti välipalaksi. Yöksi meille oli määrätty vartio- ja kipinämikkovuoroja, mutten itse päässyt tällä leirillä ollenkaan kamiinavahdiksi. Maanantai-tiistain välisenä yönä kykin poterossa välillä 23-00 ja 05-06. Iltapala piti vetää sairaan nopeeta naamaan ja sit syöksyä poteroon vahtivuoroon. Ei siinä mitään, mutta tuntui et itikat oli koko ajan syömässä vaikka sitä sääskimyrkkyä oli suihkuteltu aika määrät.

Tiistaina me sitte käytiin erilaisia koulutusrasteja mm. käsikranaatin heittoa. Rastien jälkeen pääsimme syömään lounasta kuinkas muutenkaan kuin pakeista. Harrastimme myös lisää poterorallia, jossa tulee kyllä hiki ja rakkoja kumppareiden hinkatessa kantapäihin. Meille määrättiin myös vara-asemat ja sattumoisin meikäläisellä oli kaikista kauimmaiset poterot osunu kohdalle. Alle kahteen minuuttiin yritettiin rämpiä poterosta toiseen samalla yrittäen välttää lentämästä naamalleen sinne mättäälle. Koulutuksessa oli myös vartiomiehen toimintaa ja lisää hälytyksiä. Päivällinen oli pakkiruokailuksi kerrankin maittava omaan makuun, ja siinä puun alla kykkiessä leiri ei tuntunu hetkeen mitenkään pahalta ja et siitä vois selvitä jopa kunnialla. Illan me pelättiin sitten yöhälytyksiä, kun niistä oli kuulunu huhuja ja muilla komppanioilla niitä oli sattunut olemaa. Ei meille kuitenkaan niitä tullu ja meidän asema sai nukkua yönsä rauhassa. Tälle yölle mulle sattui vartiovuoro välillä 03-05 ja sitten yritin kammeta itteni poterosta teltan lämpöön edes hetkeksi. Lämpö palasi sormiin ja varpaisiin vasta kun alettiin purkamaan telttaa ja pakkaamaan kamoja kasaan.

Keskiviikkona matkattiin siis aamupalalle metsän toiseen reunaan, odoteltii marssin alkamista ja nukahdin sopivasti soralle käskyjä odotellessa. Oletettavasti meidän marssi ei ollutkaan vain 10km vaa jouduttii vähäsen kiertämään, kun teidrn käyttö kiellettiin. Kassulle me päästiin viimein syömään lounasta, putsaamaan leirikamoja ja sit mulle tuli kiire VMTK-kokoukseen auditorioon. Kokous ei ollut aivan sitä mitä odotin, mut kuiteski tosi kivaa ja tykkään hommasta tosi paljon. Päästiin myös viimein muonituskeskukseen syömään pitkästä aikaa ja kahviliput kaupan päälle. Muut oli sillä välin tehny asehuoltoa ja illalla me lähdettiin sitte käymää saunassa Heikinhallilla. Teki kyllä hyvää pakko myöntää! Yhdet synttäritki me sinä iltana vieteltii mutakakun merkeissä ja mentii viel kokelaiden pitämään mussukkahetkeen tv-tupaan.

Torstaina valmistauduttiin ampumaradalle menoa varten ja ampumataitotestiin. Ei menny nii hyvin ku oisin halunnu, sillä 7/12 taulussa. Ens kerralla sit ehkä vähä paremmin. Kuitenkin jopa viis meistä sai ammuttua itselleen kuntsarin ja oon tosi ylpee et yks naisistaki sai sen! Sieltä palattiin sitten polkien ja sain kehuja hyvästä äänenkäytöstä pyörämarssilla. Koukattiin tuvan kautta, vaihdettiin täystaisteluvarustus päälle ja sitten jälleen rakseja suorittamaan. Ne oli eräänlaisia testejä, ja omalla kohdalla vaa yks tuntu menevän hyvin. Illalla sitten mulla oli haastattelu kirjurin hommiin, ja se tuntu menevän kyl ihan hyvin. Excel-taulukon testit meni vähä penkin alle, mut muuten se homma olis ittelld aika sopiva. Jälleen tuli kiire vaihtamaan kamoja iltavahvaria varten, mut onneks tupakaverit on nii ihania ja auttaa aina ku apua tarvii.

Perjantai meillä oli vähän rennommaksi merkitty, mut päiväohjelmaan tuli vähän muutoksia. Pyykinvaihtoon meillä oli tunnin sijaan vain vartti, missä ajassa pitäisi ehtiä takaisin yksikköön vaihtamaan lomapuku päälle valaharjoituksia varten. Harjoitukset oli ehkä omalta osalta puuduttavaa, koska jalat oli hellänä. Päästiin kuitenkin jossain vaiheessa poistumaan harjoituksista ja vähän manailin siinä sitten. Onneksi päästiin mukeen syömään päivällinen ja lounas, nii ei tarvinnu kärsiä pakeista yhteen päivään. Kävin illalla vielä pienimuotoisella ärsytyslenkillä ja hakemassa sotkusta munkkeja lauantain matkaevääksi.

Lauantai oli h-hetki, sillä enää vähän aikaa et me oltais alokkaita. Aamulla valmistauduttii jo vaihtamalla suoraan lomapuku päälle, vähän laittamalla naamaa edustuskuntoon ja hermoilemalla et tuleeko kukaan sinne valaan ja jos tulee nii onko ajoissa. Vala sujui hyvin siihen nähden, et me laulettii valalaulu hiukan liian nopeeta soittokuntaan verrattuna. Itteä pänni, mut sen jälkee meidät julistettiin sotamiehiksi. Tämän jälkeen heitettiin aseet laatikkoihin, reput selkää ja mars lomille. Oli ihanaa nähdä oma kulta ja muut vieraat sitten siellä valan jälkeen. Lähdettii sit ajamaan kohti Oulua kummitädin työpaikan kautta koukaten. Juotiin teet ja kahvit virkistykseksi, juteltii ja viimein illalla pizzerian kautta kotia.

Nyt tää loma alkaa olla jo ohi ja seuraavan kerran lomille vasta kahden viikon päästä. Tää aika on menny tosi nopsaa, ja enää pari viikkoa p-kautta jäljellä. Kohta on tiedossa koulutushaara ja itteä ainaski jänskättää!

Eilen alokas, tänään viestimies, muttei koskaan suuri ja mahtava!

- Viestimies Viitala

P4 viikko ohi, toinen pakkikomppania ja ojassa uimista

Moikka täältä Oulun suuntamilta! Tää loma on vierähtäny ohi ihan hujauksessa ja jo parin tunnin päästä matka jatkuu takaisin kassulle. Halusin kuitenkin vielä kirjoittaa nopsaa päivityksen blogiin, ettei kukkaa vaa epäilis et oisin hukkunu sinne metikköö kurkkusalaatti päällä. :D
Tosiaan meillä kulkee komppaniassa vitsi, ettei me olla suinkaan 2VK vaan toinen pakkikomppania, sillä me ei olla päästy tälläkään viikolla ku kahesti muonituskeskukseen aamupalojen lisäksi ja muut ruokailut on ollu pakkiruokailuja. Mikäs siellä metässä, jos niitä hiivatin amppareita olis vähän vähemmän.

Maanantai alko tosiaan samalla tavalla ku muutki aamut eli aamutoimien ja ruokailun jälkeen suoraan toimintaan. Oikeastaan siis kiire odottamaan, koska meillä joillain oli jäänyt johtajatehtävärasteja suorittamatta (mukaanluettuna meikäläinen) ja piti sitten jonottaa yhtä rastia varten sellanen pari tuntia. Rastin jälkeen päästiin kuiteski tetsaamaan jälleen ulos. Ulkona oli myös erilaisia rasteja, joita pääsimme suorittamaan. Ei siinä, tetsaaminen on mukavaa omasta mielestä ja on kiva rämpiä metikössä, mutta kun on täystaisteluvarustus päällä, hellettä alkaa olemaan se +25 astetta, aurinko paahtaa suoraan taivaalta niskaan ja ampparit pörrää ympärillä nii ei se kyllä aivan nautintoa ole. Ruokailut on menny varsinaiseksi sirkukseksi meikäläisen osalta ku ampparit tulee ruuan perään ja pyörin itekseni ympyrää puun juurella yrittäen paeta niitä. Tykkäsin kuiteskin kovasti mm. partion irtautumisesta ja viuhkapanoksen asentamisesta. Illalla oli sitten luvassa harvinaista iltavapaata, joka tuli sitten kulutettua pikku lenkillä ja sotkussa.

Tiistaina pääsin ekaa kertaa pyörän selkään intissä ja oululainenhan tykkää polkea. Pyörässä ei onneksi ole vikaa, mutta polkija voisi olla muutaman sentin pidempi, ettei ase hakkaisi kumppariin ja jalat yltäis paremmin polkimille. Mut mielummin oikeesti poljen pyörällä sen 5km ampumaradalle kuin marssisin sen kumppareissa. Yksi kumpparimarssi aiemmin tuntui riittävän, kun kumpparit nyt ovat pienintä kokoa ja silti liian isot. Ampumaradalle kun päästiin niin herra vänrikki tuli kertomaan, että patruunat ovat käyttökiellossa syistä että nönnönnöö. Eli poljimme turhaan ampumaradalle. Teimme siis täyskäännöksen ja lähdimme takaisin kassulle. Kassulla meille keksittiin vaihtoehtoista toimintaa, kuten rasteja ja 4km marssi. Rastit olivat omasta mielestä tosi kivoja, mutta marssi siinä paahteessa vei kyllä voimia. Marssimme siis ensin 2km ja harjoittelimme sitten ilmasuojautumista. Omaksi onnekseni omalle kohdalle sattui ojauoma, jossa näkyi vähän vettä. Mietin hetken itekseni, et kyl tuosta nyt pääsee yli, ei siinä oo ees paljon vettä. Seuraavassa hetkessä kuulu vaan molskahdus ja kiljasu kun olin vyötäröä myöten suossa ilmeisesti. Herra kokelas sai sitten ongittua meikäläisen sieltä ja pääsin sitten mättäälle vähän kuivattelemaan. Lakkoja tuli myös maisteltua, eikä se ojaan putoaminen muuten haitannu ku et tuli varmaa pari kiloa lisäpainoa siitä imeytyneestä vedestä. Toisaalta ei ainakaan tullut enää kuuma marssiessa ja sain sitten kehuja illalla kokelaalta, kun olin kestänyt sen marssin uimisesta huolimatta. :) Illalla meillä oli vielä liikuntakoulutusta, eli pääsimme kokeilemaan apinarataa ja pelaamaan jalkapalloa porukalla. Oli kyllä mukavaa, mutta myös uuvuttavaa!

Keskiviikko-aamu alkoi sitten ampumaratapäivää varten harjoittelemalla. Kuivaharjoittelimme asentoja sekä käskyjä ampumataitotestiä varten, jonka jälkeen menimme sisälle rasteille. Meillä oli siis lääkintäkoulutusta, joka oli tosi kivaa! Pääsimme mm. raahaamaan kavereita palomiesotteella (joka pelotti eniten, mutta oli lopulta parasta), harjoittelemaan kiristyssiteen laittoa ja vetämään kaverin housut puolitankoon luvan kanssa. Kaikkien mielestä tuntui olevan mahtava koulutus ja moni meidänkin tuvasta miettii varmaan lämärin koulutushaaraa. Illemmalla pääsimme sitten viettämään toista kertaa vapaa-aikaa sotkuun. Päästiin jopa mukeen iltapalalle ja kerrankin sai vatsan täyteen. :)

Torstaina me ei poljettu aivan turhaan ampumaradalle heti aamusta, vaan päästiin jopa ampumaan tällä kertaa. Oli tosi mukavaa ja ihme kyllä rentouttavaa päästä harjoittelemaan oikeesti sitä ampumista ja testaamaan omia taitoja. Tiiän kyllä, et me harjoitellaan periaatteessa tappamaan ihmisiä, ja välillä se ahdistus kolkuttelee siellä takaraivossa. Toisaalta haluan olla kykenevä sitten puolustamaan niin perhettä kuin isänmaata tarpeen tullessa, enkä koe intin koulutusta hyödyttömäksi. Ainakaan vielä. :D Omat ammunnat ei kuiteskaa menny niinku Stromsössä, enkä periaatteessa päässy ees läpi. Alikersanttien mukaan näistä meidän ammunnoista ainoastaan ampumataitotesti on tärkeä ja muut ovat vain harjoitusta, mikä sitten kevensi mieltä. Eli päästiin siis viimein ampumaan ja tutustuin muutamiin uusiin ihmisiin. Välillä kun sitä ei hengaa kuin omien tupalaisten ja joukkuelaisten kanssa niin on mukava päästä juttelemaan myös uusien tuttavien kanssa. Meille tuli tupaan myös kolme uutta sissiradistinaista, ja oli kiva kuulla miten muissa komppanioissa toimitaan. :) Sain uudet palveluslasit haettua veksistä, jonka jälkeen palasimme vielä oppitunneille istumaan. Illalla oli lisäksi äänestys VMTK:n yksikköedustajasta ja yksikön varaedustajasta. Voinen sitten ilmoittaa, että pääsin meidän yksikön varaedustajaksi, vaikka puhe omasta mielestä vähän takelteli, kun piti mainostaa itseä koko komppanian edessä.

Nyt perjantaina meillä oli tupalaisten kanssa valmistelua lomille lähtöä varten esim. järkkäämällä kaappeja jo vähän valmiiksi tarkastusta varten. Harjoittelimme myös valaa varten lakki päähän - lakki pois - käskyjä ja kokelaatkin myönsi et meidän joukkue 2 on särmin. Omasta mielestä on myös hyvä saada palautetta, oli se hyvää tai huonoa nii tietää mitä voi korjata. Tämän jälkeen meillä oli liikuntakoulutusta eli lenkille mars. Meidät jaettiin hyväkuntoisiin ja sitten vielä keski- sekä heikompikuntoisiin. Päätin sitten lähtä urvien ja sissiradistien kanssa hyväkuntoisten lenkille ja mikä päätös sekin oli. Juoksimme ensin nilkantaittomäkeä ylös, sitten mäkiä ylös alas. Ei se muuten, mutta meidän alikersantti päätti lähteä juoksemaan mäkihyppytornin mäkeä ylös hölkkävauhtia nopeampaa. Se mäki ei muuten ole kovin loiva ja magnesiumin puutteen takia omaa jalkapohjaa alkoi vetämään suonesta. Juoksin silti mukana yli puoleenväliin ennen kuin oli pakko mennä toisen porukan mukaan. Pääsimme lopulta takaisin henkilökohtaista huoltoa tekemään, ja kun muut menivät putsaamaan asetta niin lähdin varustevarastolle vaihtamaan tiistain uintikamppeita vähemmän haiseviin. Harvinaisesti mentiin mukeen lounaalle ja maha täynnä lyllerettiin takaisin komppaniaan siistimään paikkoja, jonka jälkeen lomille mars. Sotkun kautta hain mehujäätelön itselle palkinnoksi viikon aherruksesta ja tallustelin bussille. Äidin kanssa sitten käytiin hakemassa mulle kiinalaisesta ruokaa ja pääsin lopulta omaan sänkyyn nukkumaan.

Meidän viikko-ohjelmaan oli laitettu, et tää viikko on kova ja sitä se on kyl fyysisesti ollu. Vähän itteä häirittee, ettei ehtiny pääsykokeiden ja matkustamisen takia oikee kunnolla reenata, et ois sitten ollu inttiä varten paremmassa kunnossa. En väitä itteäni mitenkään heikkokuntoseksi, mutten oo kyl mikää sm-tasoinen urheilija myöskään. Eipä sille enää voi mitään, ja aina voi parantaa tästä eteenpäin! Toivottavasti en kuole nyt maanantaina alkavalle morttileirille ihan kokonaan. Jos ei löydy nii etsikää mut jostain poterosta makaamasta.

Lisäksi ensi viikon lauantaina meillä on valatilaisuus, jota on jo odoteltu ku kuuta nousevaa. Jos sitä viimeinkin saatais nimilaput rinnuksille..? Ensi viikon jälkeen ei sitten ollakkaan enää alokkaita, vaan viestimiehiä yms yms. :)
Pallaillaan taas!
PS: Muistakaa klikkailla noita painikkeita aka "tykkään" ym. Kiitos! :)

- Alokas Viitala

P3 viikko ohi, haaveet kaatuu - päiviä ja häväreitä

Iltaa toivottaa tämä lomalainen. Toista kertaa lomilla, mutta tällä kertaa vain kaksi yötä ennen paluuta kasarmin arkeen. Ei se haittaa, kun on hyvää seuraa, ruokaa ja sää suosii kerrankin näin Oulun korkeuksissa!

Kuten otsikosta voi arvata niin tällä viikolla on ollut tekemistä, tosin kaikki ei ole ollut yhtä hohdokasta; onnistuin tiistaina kadottamaan lippalakkini näkkärimurskaamoon, mikä tarkoitti sitä, että kävelin koko viikon ajan baretti päässä. Muuten kiva, mutta helteessä aivan järkyttävää, kun päässä paistaa 100% villalakki. Ei se ollut kuin vasta toinen häväri hupsista vaan!
Tiistaina oli myös cooper sekä sotilaspoliisikoiranohjaajan valintahaastattelut. Cooper ei sujunut omasta mielestäni niin hyvin kuin olisi voinut; juoksin 2380m, kun viimeksi lukion toisella juoksin 2532m. Cooperista juoksimme ylämäkeen takaisin kassulle, hikisenä syömään ja vasta ruokailun jälkeen suihkuun. Myöhemmin istuimme porukalla parhaimmillaan neljä tuntia odottamassa haastatteluun pääsyä, jotkut jopa pidempään (intissä on aina kiire odottamaan). Toisaalta meidän ei tarvinnut sitten suunnistaa, vaikka omasta mielestäni suunnistus on hauskaa ja hieman sapetti sen väliin jääminen. Haastattelu meni omasta mielestäni hyvin, mutta jo illalla tuli tieto etten ollut päässyt jatkoon. Teki mieli itkeä ja potkia, mutten kuitenkaan tehnyt kumpaakaan, vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Samalla meni toinen hakuvaihtoehtoni eli eläinhuoltomies. Kirjurin hommatkin ovat pääasiassa varattu aseetonta palvelusta suorittaville, eli olen tällä hetkellä vähän tyhjän päällä jatkosta.
Keskiviikkona etuaamupalan jälkeen muut lähtivät ampumaradalle pyöräilemään, mutta spol-testiin osallistuvat jäivät kasarmille. Vaikken ollut osallistumassa kokeeseen, jouduin jäämään kasarmille ilmoittamaan etten osallistu (miksi olisin, kun en ollut hakemassa spolliin, vaan kokeeseen olisi pitänyt osallistua skos-hakijoiden myös). Eli aamupäivän rötväsin, ja mulle nakitettii myös vähän toimistohommia. Sain myös ikkunasta seurailla muiden spol-hakijoiden kituutusta, ja olisin kyllä itse halunnu ees koittaa sitä hommaa. Iltapäivällä tuli käsky laittaa täysvarustus päälle ja hypätä masin kyytiin ampumaradalle. Ammunnat sujuivat omalta osaltani kuitenkin paremmin kuin viimeksi, ja tyytyväisenä menimme pakkiruokailuun. Palasimme myös kasarmille masin kyydissä ja pakko myöntää, että siellä perällä on kuin saunassa istuis! Hyvä et ees happea saa. Kestohiki intissä ei kyllä katoa mihinkään. Illalla viel iltavahvarin jälkeen pakki-iltapala ja tv-tuvan kautta nukkumaan.
Torstai-päivän aamu kului ensin varustevaihdossa, jonka jälkeen meillä oli erilaisia pisteitä. Aluksi olimme ulkona tekemässä oheiskoulutuksia. Pääsimme mm. juoksemaan hieman nasset aka kaasunaamarit päässä ja partioissa kulkemaan. Pakkiruokailun jälkeen jatkoimme vielä yhden pisteen ulkona ja siirryimme sisälle johtajatehtävärasteille. Ei niistä sen enempää, muuta kuin et ahistipa ihan himputisti. :D
Perjantaina sitten oli lomille lähtö, mutta sitä ennen tietenkin pällikoe 2, tuvan ja alueiden siivoaminen sekä asetarkastus. Vääpeliltä hain myös välissä kuitin uuteen lippikseen. Innoissaan kyllä hain sen ruokailun jälkeen varustevarastolta ja hymyillen takaisin yksikköön uusi lakki päässä! Sen jälkeen siivosimme muiden tupalaisten kanssa tuvan lattiasta kattoon. Uimme sänkyjen alla, pölytimme kaikki paikat ja järjestimme kaapit yhdessä. Pääsimme tarkastuksesta ekalla läpi, mutta jouduimme odottamaan muita tupia valmiiksi. Tällä kertaa myös ehdimme käymään sotkussa ennen autolle menoa. Ostin tuliaisiksi sotkun munkkeja ja matkaevästä itselle. Jäätelön ostin myös rankan viikon palkinnoksi. Kotimatkalla tutustuin myös yhteen 2.TAS-jätkään, ja oli mukava jutella matkalla jonkun oululaisen kanssa. Illemmalla sitten kävin kavereiden kanssa Nallikarissa ja näin omaa sissiä taas viikon jälkeen.
Tämä päivä taasen on mennyt lepäillessä ja omia hommia hoitaessa. Siviilissäkään ei saa rauhaa oikein. Sen olen myös jo oppinut, että tarvitsen myös siviilikellon: tuntuu koko ajan oudolta ettei ole kelloa ranteessa eikä jaksa etsiä sitä kännykkää aina. Intissä ei myöskään huomaa laihtuvansa. Kävin tänä aamuna huvin vuoksi ja huomasin laihtuneeni yli puoli kiloa viikon aikana, vaikka olen syönyt enemmän kuin koskaan! Sinänsä outoa, mutta huvittavaa.
Ei kait tässä muuta. Illanjatkoja kaikille ja palaillaan ensi viikolla!

- Alokas Viitala

P2 viikko ohi, ekat lomat ja ajatuksia

Iltaa täältä ruudun toiselta puolelta. Tosiaan nyt kahen viikon gineksen jälkeen ekoilla lomilla, ja pakko myöntää et hyvältä tuntuu tää kolmen päivän lepo. Toisaalta mun mielestä tuo kahen viikon kiinniolo oli hyvä asia, koska siinä ehti tottua intin menoon, tehdä asioita, ja lomille pääsy tuntuu entistä paremmalta. Huominen on onneksi myös vielä vapaata, eli ehtii hyvin hoitaa näitä virastoasioita täällä kotona.

Tällä viikolla on tosiaa ehtiny tapahtua kaikenlaista ja saanu hiihtää paikasta toiseen näillä mun koivilla. Maanantaina oli meidän yksiköllä lääkärintarkastus, ja mut määrättiin käymään optikolla. Optikolta tuli määräys palveluslaseille, koska näkö on vissii huonontunu viime tarkastuksesta. Ei paljoa, mutta tilattiin kuitenkin mulle Harry Kekkoset (pyöreät linssit ja neliskulmaiset kehykset). Päästiin myös muiden optikolla käyvien kanssa ensimmäistä kertaa siviiliin viikon jälkeen. Oli jännää nähdä ihmisiä shortseissa ilman kurkkusalaattia niin viikon jälkeen jo. Oli myös kiva saada vähän vapaa-aikaa kassulta ja jutella muiden kanssa kuulumisia ym.
Tiistain suurena tapahtumana oli ensimmäinen 5km marssi ampumaradalle. Kuuma tuli, vaikka M05 oli kevennetty t-paitaan. Perillä kaikki saivat vaihtaa paitoja sekä sukkia ennen päätapahtumaa, eli ammuntaa. Ekalla kerralla meni kyllä hyvin, sain osuttua 8 ja 9, mutta RK2-ammunnoissa oli jäänyt sarja päälle ja meni suoraan sanottuna ammunta vähän perseelleen. Mut siitä ei voi nousta ku ylöspäin ja ens kerralla laitan paremmaksi. Oon myös tykänny hirveesti härvätä aseen kanssa, puhistaa sitä ja harjoitella ampuma-asentoa. Aseen oon nimenny Napsuksi, kun säätäessä ase napsuu, mikä on hyvä asia! Kaikilla ei nimittäin napsu. :)
Keskiviikkona meillä oli uintitestit, ja sieltä napsahti jo ensimmäinen kunniamerkki aka pronssinen Jeesus. Merkin saivat kaikki, jotka uivat 400m uintitestissä. Meillä vaa yksikössä uhkattii, ettei kukaan saa pitää, kun on nii ruma ja pakko se on kyllä myöntää, ettei sitä rinnuksiin halua ehkä laittaa lomille. :D Illalla sitten päästiin iltavapaille, ja meidän yksiköstä tytöt pääsivät lähtemään ja viettämään alokasiltaa erään lammen rannalle leirikeskukseen. Pääsimme saunomaan, syömään iltapalaa rauhassa, kahlaamaan (varusmiehillä pitäisi olla välitön lääkintämies ym, jotta voi uida) ja paistamaan makkaraa. En kyllä syönyt makkaraa, mutta oli mukava jutella muiden kanssa, katsoa auringonlaskua ja illan päätteeksi oli sotilaspapin pitämä iltahartaus. Oli mukava palata kassulle vähän levänneenä. Kassulle palatessa tein aikaennätyksen lomapuvusta smurffeihin vaihtoon ja tv-tupaan hiljaisuuden ajaksi. Aikaa meni alle kaksi minuuttia! :D
Torstaina meillä oli lihaskuntotestit, joissa pärjäsin suht hyvin; vauhditon pituus 2m, istumaannousuja minuuttiin 48 ja 30 punnerrusta minuuttiin. Testistä jäi hyvä mieli myös sen vuoksi, kun sain kaikista naisten rajoista kiitettävät. Illemmalla meillä oli sitten tetsausta, eli päästiin harjoittelemaan maastossa liikkumista, käsimerkkejä ym. Harmiksi heti ekalla ryömimisellä löin polven kivikkoon ja linkkasin jonkin aikaa. Polvi muljahti onneksi takaisin aika lopussa harjoituksia, ja pystyin hölkkäämään takaisin yksikköön muiden mukana. Saimme noin tunnin vapaa-aikaa illalle, jolloin kävimme porukalla sotkussa munkeilla ja illaksi jälleen tv-tupaan. Laulettiin sitten siellä karaokea vanhoja biisejä muistellen ja oli kivaa siihen asti, kunnes tultiin sanomaan hiljempaa.
Perjaintaina tosiaan pääsimme lomille lähtemään, mutta sitä ennen meillä oli ns, "pällitesti" eli eräänlainen älykkyystesti. Aamu kuluikin siinä, ja sen jälkeen vietimme aikaa sulkeisissa sekä tupia siivoillen. Lopulta meille tuli kiire bussiin, kun olimme vielä 25 yli yksikön takapihalla ja 15.30 bussi lähtisi - vaikka ilman meitä. Juoksimme sitten melkein kaikki bussiin reppujen kanssa ja saimme viimein jättää kassun taakse viikonlopun ajaksi.

Nyt on nää pari päivää menny lepäillessä, kun on saanut nukkua kello kuuden yli, Kyllä sitä on silti heräilly vähän ennen kuutta jo tavan vuoksi. Aika on kulunu poikaystävän kanssa, koiraa lenkittäessä, lepäillessä ja vain rötvätessä. Teki melkein mieli mennä sänkyyn nukkumaan kengät jalassa, kun se on kassulla kiellettyä. :D En kuitenkaan mennyt. Poikaystävä kuitenkin lähti takaisin Ivaloon palvelusta jatkamaan, eli tämä ilta on mennyt itsekseen oleillessa ja siivoillessa. Blogin ulkoasua ehdin myös muokata vähän mieleisemmäksi, toivottavasti myös muille. Mitä mieltä siellä ollaan? Laitoin myös tuollaiset mielipidepainikkeet, sieltä kannattaa painaa ihan muuten vain meikäläisen huviksi.
Huomeniltana sitten bussi suuntaa takaisin kohti Kajaania. Eipä tässä muuta ku unta palloon, koska aamulla pitää herätä viemään äiti töihin. Jatkoa seuraa sitten ensi viikonloppuna viimeistään!

- Alokas Viitala

Varustelistaa

Ajattelin tässä nyt ekoilla lomilla postata varustelistan eli mitä olen ottanut aluksi mukaan/ todennut tarvitsevani tässä kassuviikoilla. Ideoita olen ottanut täältä ja muokannut sitä omaa käyttötarkoitustani varten. Lisäsin myös kommentteja sekä ajatuksia tavaroista. Lihavoidulla löytyy itse tarvike ja normaalilla kommentti tästä. Toivottavasti joku kokee tämän listan hyödylliseksi, tai ellei tarvitse niin löytää siitä jotain kivaa. :)

1. Palvelukseenastumismääräys, Kela-kortti, rokotustodistus, ajokortti ja tilinumero. Nämä lukivat meillä jo tosiaan PAMissa ja näitä tarvitaan jo heti kassulle saapuessa.
2. Urheilurintsikoita. Intissä tulee kestohiki, eli normaaleilla rintsikoilla en itse ainakaan pärjäisi. Itellä on siis kolmet mukana, kahdet tuettomat ja yhdet tuelliset.
3. Omia alushousuja. Kyllä niissä intin boksereissa pärjää, mutta henk.koht liikaa tilaa. Suosin kyllä omia, ja urheilurintsikoita ostaessa nappasin mukaan myös urheilualushousuja. Kätsyt ovat olleet. :D
4. Omia sukkia. Mulle tosiaan heti ekassa varustevaihdossa läsähti sukkia kokoa 40, kun oma jalka kokoa 36. Ei rakkoja, kiitos! Kannattaa olla urheilusukkia, jos hikoaa. Ja pituudellakin on väliä, eli ellet halua saada huutia omien sukkien käytöstä, niin hanki pohjepituutta olevat sukat. Villasukat talveksi kannattaa myös ottaa, jos kokee tarvitsevansa. 
5. Lääkkeitä (Buranaa, Samarinia, tiikerisalvaa). Olin meidän tuvan lääkekaappi, kun sain veksistä 800 Buranaa ja moni meistä sairastui jossain vaiheessa. 
6. Laastareita (yksittäispakattuja, rakkolaastareita). Vielä en ole tarvinnut, mutta varmasti tulee käyttöön kun päästään mettään!
7. Piilarit (päivä- ja yöpiilarit). Normaalipäivinä pelkillä päiväpiilaireilla pärjää hyvin, mutta optikko suositteli mulle kokopäivän pidettäviä piilareita leireille ym. 
8. Ravintolisiä (monivitamiini ja TMI ehkäisypillereitä.) Tiedottomille tiedoksi, ettei tarvitse moneksi kuukaudeksi varautua, koska veksistä saa.
9. Hiustarvikkeita (ponnareita, harja, hiuslakka, kuivashampoo). Meillä saa yksikössä käyttää suihkutettavia aineita onneksi, et tukka pysyy kuosissa. Meillä ei myöskää oo vissii hiusten suhteen yhtä tiukkaa kuin muissa komppanioissa. Saatan olla hyvinkin väärässä, korjatkoon ken haluaa.
10. Kevyttä meikkiä (huulirasva, babylips, kulmakynä, ripsari, peitevoide). Meidän yksikössä saatiin käyttää meikkiä mm. kuvauksissa ja kotiväenpäivänä. Kaikkialla KaiPrissa ei näin ollut, eli ei kannata välttis ottaa mukaan. En itsekkään ottanut aluksi, vaan lainasin tupakavereilta.
11. Pesuaineet (shampoo, hoitoaine, naamanpuhdistusaine, kosteusvoide, suihkusaippua). Eiköhän aika yksiselitteistä.
12. Hammasharja, -tahna, dödö, sheiveri, kynsileikkurit, kynsiviila
13. Puhelin, laturi, kuulokkeet, kirja. Päivän ja illan pelastus
14. Kengänpohjalliset. Ostin siis Schollin work-geelipohjalliset ja aivan mahtavat ovat! Omat kantapäät eivät paljoa kovaa maata ja tannerta kestä, eli nämä ovat marsseilla taivas. 
15. Snake. Itellä ei tätä ole, mutta tupakaverilla on. Käytetään siis aseen piipun puhdistukseen, eikä tarvitse sillan kanssa härväillä. Tosi kätevä, jos tosiaan lähtee järki sillan kanssa! Löytyy kysymällä.
16. Välipalaa (keksejä, suklaata, hedelmiä). Vaikka kassulla on sotku, niin koen paremmaksi ostaa omat eväät siviilistä mukaan. Tykkään syödä illalla omenoita, ja välipalakeksit ovat pelastaneet kerran jos toisenkin tän nälkäisen hobitin. Kuivat myös kestää ottaa maastoon mukaan.
17. Käteistä. Meille ainakin suositeltiin, et käteistä kannattaa varata matkaan maastoon, jos sotkun auto tulee ja haluaa laittaa suut makiaks. Maksupääte kun ei toimi maastossa.
18. Taskulamppu ja puukko. Leireille kuulemma kannattaa ottaa omat mukaan, sillä meille ei ainakaan tarjota valtion puolesta. Ihan halpikseen ei kannata tyytyä, muutaman euron lisäpanostus riittää tässä asiassa, ettei hajoa ihan heti kun putoaa yöllä maahan.
19. Intti-Rolex. Ostin omani Clas Ohlsonilta vähän päälle kympillä ja on se muutamat suihkut ehtinyt jo kestää, kun on unohtunu käteen. Muutamilla meidän tuvasta löytyy urheiluranneketta ym, eli jos koet tarvitsevasi jotain sellasta nii ota ihmeessä mukaan. Liian kallista ei kannata kuitenkaan mennä ostamaan, sillä vaarana on tosiaan et se tippuu sinne pöpelikköö ja en sillon haluais heittää hukkaan joku 400e.
20. Omat lenkkarit, juoksuhousut ja urheilutoppi. Meillä saa siis vapaa-aikana käydä lenkillä omissa kamppeissa, ja oli mulla liikuntatesteissäkin omat kamppeet päällä. Jos ei halua tosiaan niissä iänikuisissa shortseissa kekkuloida niin voin suositella lämpimästi ottamaan vaikka päälle, kun lähtee inttiin.
21. Huumoria, sisua ja uskallusta. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin tosissaan eikä tarvitse pelätä tai ahdistua pienistä vastoinkäymisistä. Huumorilla pääsee jo pitkälle, ja tämäkin 160cm tytöntyllerö jaksaa kantaa itsensä kokoista reppua, kun tahtoa löytyy. Ei kannata siis heti alussa heittää lusikkaa nurkkaan, vaan jatkaa loppuun asti. Kaiken oppii aikanaan. :)

Omaa uimapukua en tosiaan ottanut inttiin, ja kyllä se intin uimapuku oli mulle aika soppeli koolla S. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri, joten jos haluaa varautua niin oma uimapuku mukaan. Meillä saa olla kaksivärinen, eli musta ja siinä teksti, kuvio ym saa olla värikäs. 

Voin myös kertoa niille, ketkä noudattavat jotain tiettyä ruokavaliota (glut., lakt. ym.), että intissä tarjotaan tosi hyvin näitä! Itse en siis syö punaista lihaa, ja oon yhtä pakkiruokailua lukuunottamatta saanut aina ruokaa. Eli ei tarvitse pelätä, että jää nälkäiseksi, ellei tosiaan ole nirso. 

Tulipas pitkä postaus. Nyt tosiaan jatkan vielä viimeistä kokonaista lomailtaa tälle ekalle lomalle. Saatan vielä postata P2-viikosta, jos vain jaksaa. Tälle postaukselle saattaa myöhemmin myös tulla päivittelyä, jos huomaan jonkin olennaisen puuttuvan. Illanjatkoja! :)

-Alokas Viitala

P1 viikko ohi, kotiväenpäivä ja eka gines

Ensimmäinen viikko alokkaana ohi, ja tuntuu jo et oon ollu täällä jo kuukauden. Nii nopsaa täällä kyl menee aika, kun kaikki käsketään heti aamusta alkaen. Oon tutustunu tän viikon aikana niin moniin uusiin upeisiin ja ei-niin-upeisiin ihmisiin, mut otan kaikki avosylin vastaan!

En välttis kertaa kaikkia tekemisiä edelliseltä viikolta, mut kohokohtia ihan selvästi oli mm. Kotiväenpäivä, ekat räkäpaukut, sulkeiset eli järjestäytymisharjoitukset, gines eli kiinniolo, mussukkahetki, lääkärikäynti ja koiranohjaajakoulutuksen esittely. Oli päästä itku, kun koiranohjaajat tulivat esittelemään omaa koulutustaan ja mukana oli sakemanni. Pääsin silittelemään hauvaa, ja oma halu koiraohjaajaksi on kyllä suuri. Palvelusaika on 255 vrk, muttei se ole ongelma! Ongelmana on vain suuri hakijamäärä ja vain neljä paikkaa täytetään täällä. Motivaatiota kuitenkin on vaikka muille jakaa!
Sunnuntaina 10.7. oli kotiväenpäivä, jolloin äiti tuli käymään kasarmilla. Esittelin yksikköä, söimme ja kävimme sotilaskodissa kahveilla. Oli mukavaa nähdä äitiä taas viikon jälkeen ja ikävä oli jo aika kova. Äiti lähti kuitenkin aikaisin, ja jäin yksin katsomaan taistelunäytöstä.
On ollu tosi kivaa olla täällä yhtä motivoituneiden naisten kanssa palveluksessa. Välillä pojilla ei meinaa pysyä järki koossa vaan "härvätään" koko ajan. Vähitellen kuitenkin kaikki muuttuu rutiiniksi haluttomimmillakin immeisillä.
Puhelimella en ole ehtinyt olla paljoa, kun hommia tehdään aamusta iltaan. Se ei kuitenkaan haittaa, kun mielellään näitä tekee. En mä muuten ois täällä!

 Mää oon muute melkee aina se, joka viel minuutin aikana rötvää ja yrittää sitoa kengännauhoja kiinni. :D

Tääl meitä tytsyjä miesvaltaisessa tv-tuvassa

Terveisiä täältä kasarmilta!
- Alokas Viitala

Mussukkahetki

Jälleen täältä kasarmilta terveisiä sinne sivistyksen pariin! Muoti ei ole täällä muuttunut kyllä kolmeenkymmenen vuoteen sitten iskän palveluksen. Nytkin on päällä armeijan "smurffit" eli puolustusvoimien verryttelyasu. Nämä on nyt puettu päälle muutaman kerran ja alkaa tuntua kotoisalta päällä. Pakko myöntää, että olen viihtynyt täällä oikein hyvin, ruoka maittaa ja tekemistä on aamusta iltaan. Ei tarvitse turhia jahkailla puhelimen tai muun turhan ääressä. :D
Tosiaan aamuisin herätykset ovat olleet jo kuudelta ja aamupalalle lähdemme viimeistään seitsemältä. Eilen aamuna meillä oli oppitunti aseista sekä niiden käyttösäännöistä aamulla. Myös sulkeisia kertasimme asento-lepo-juttuja monta kertaa. Marssikin alkaa pikkuhiljaa luonnistua, vähän epätahtis kyllä kuuluu välillä.
Lounaan jälkeen haimme lisää tavaraa varastosta ja saimme omat aseet mukaan! Oli kyllä painava reppu, pakko myöntää, sillä hartiat ovat tosi kipeet vieläkin. Sisulla kuitenkin puursin perässä ja sain varusteet raahattua komppaniaan. Tarkastuksen jälkeen purettiin tavarat kaappiin, jonka jälkeen koimme ensimmäisen pakkipäivällisen. Ärsytti vain, kun en syö punaista lihaa ja tarjolla ei ollut vaihtoehtoista ruokaa. Jouduin siis tyytymään leipään.
Iltavapailla ehdin eilen myös käydä pienellä kävelylenkillä ja olla hetken itekseen. Kuuntelin musiikkia ja otin yhteyttä sinne ulkomaailmaan. Lenkki venyi kuitenkin ajallisesti ja en ehtiny enää iltapalalle. Iltalaskennan jälkeen en kuitenkaan muistanut nälkää, kun meidän alikit eli alikersantit pitivät meille mussukkahetken. Alikit kertoivat itsestään ja antoivat meille paljon uutta infoa intistä ylipäänsä. Oli tosi kivaa, kun kaikki ei ollut hetkeen niin virallista. Pääsin kyllä vasta puoli yhden jälkeen nukkumaan, mut se ei haittaa!

Tänään oli kiireisempi päivä siten, ettemme ehtineet pitää iltavapaata. Koko päivän olemme joko teoriassa opiskelleet aseenkäsittelyä tai harjoitelleet aseenkäsittelyä käytännössä. Omasta mielestä on ollut tosi mukavaa, enkä malta odottaa huomisia ammuntoja! Iltapalalla näin kuitenkin yhtä koulututtavaa, joka toimii tällä hetkellä Ruotuväen toimittajana. Uhkasi vitsaillen tehdä vielä jutun lehteen kuvaajan kanssa, jos pääsen spolleen, mut mä vaa nauroin. Nyt istun hiljaista hetkeä tv-tuvassa, jossa pojat katsovat jalista ja meikä istuu pöydän alla laturissa kiinni. Ei kait tässä. Viikonloppu tosiaan kiinni täällä, mutta ensi viikolla ensimmäiset viikonloppuvapaat ovat kolmen päivän mittaiset. Niitä odotellessa, koska silloin pääsee näkemään sitä omaa inttipoikaa Ivalosta! :)
- Alokas Viitala

Ensimmäinen kokonainen päivä

Iltaa täältä Hoikankankaalta! Päivä on mennyt aika nopsaa ja väsymyskin alkaa jo painamaan silmiä. Toiminnantäyteinen päivä on kyllä ollut.

Itsellä yö ei mennyt aivan putkeen, sillä heräsin tunnin välein niistämään ja yskimään keuhkoja pihalle. Tupamme heräsi kello kuusi pirteänä kuin peipposet (paitsi minä). Ohjattujen aamutoimien jälkeen siirryimme ulos harjoittelemaan asentoja sekä marssia ruokailuun.
Aamupalan jälkeen ilmoittauduin päivystäjälle, jotta pääsisin veksiin aka lääkäriin. Mut saatettiin kahden alikin (alikersantin) ja kahden muun sairastavan kanssa lääkäriin. Aika kului hitaasti lehtiä lukemalla ja lopulta mulla diagnosoitiin poskiontelontulehdus. Sain lääkkeet pienen odottelun jälkeen, ja sitten siirryin takaisin tupaan. Muut olivat sillä välin olleet oppitunnilla tutustumassa paikan johtoon ja harjoittelemassa tervehdyksiä. Sain onneksi kaikki nopeasti kiinni, enkä jäänyt paljoa jälkeen.
Lounaalta siirryimme luokkaan tekemään alkukyselyn intin aloituksesta komppanian päällikön johdolla. Tämän jälkeen meillä oli ihanassa kaatosateessa sulkeisharjoitus eli asentoja sekä muita harjoittelimme johtajan johdolla. Pojat näyttivät hyvin kärsiviltä, mutta olin ite ihan mielissään koko hommasta ja teki mieli vain hymyillä. Aamu oli mennyt vähän hukkaan, mutta sain edes jotain tehdä puolikuntoisena!
Märkinä palasimme tupiin vaihtamaan vähän kuivaa ylle. Yhdessä marssimme komppanian kanssa syömään ja ennen iltavapaita siivosimme tupamme jopa kolmesti ennen hyväksyntää. Alikkimme pyöri lattioilla ja löysi tähtipölyä kaikista mahdollisista ja epäolennaisista paikoista. :D
Iltavapailla kävimme sotilaskodissa aka sotkussa vähän tutustumassa paikkoihin sekä ostimme pakkipussit tyttöjen kanssa. Alokas Kankaan kanssa päätimme sitten vielä läksiä Heikinhallilöe uimaan ja saunomaan. Ainao ongelma oli, että koko kasarmilla vettä ei tullut kuin liruttamalla, eli suihkut jäivät aika lyhyiksi. Iltapalan kautta palasimme tupaan iltavalmariin ja nyt alkoi hiljaisuus. Hyvää yötä!

- Alokas Viitala

Valmarin jälkeen

Ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa täällä Hoikankankaalla ja sekalaisilla tunteilla täällä oleilen. Päivä on kyllä ollut aika työntäyteinen, sillä heti saapumisen ja sotkun munkkien jälkeen oli ilmoittautuminen ja jatkuva paikasta toiseen juokseminen alkoi. Sain täytellä ilmoittautunislomakkeita, tutustua tupaan sekä joukkuetovereihin. Kaikki meidän tuvan tytöt ovat sattumoisin samassa joukkueessa! :)
Pikaisen lounaan ja tupaan tutustumisen jälkeen lähdin muutaman meidän joukkuelaisen pojan ja kahden alekin johdolla hakemaan varusteita. Iso rinkka ja pienirinkka täynnä tavaroita piti kantaa tuvalle varastolta. Tunsin jo huonon olon, lihaskivun ja kuumeen tulevan takaisin, mutta pinnistelin loppuun asti luovuttamatta. Sain onneksi päivystäjältä lääkettä, kun omani olivat jääneet kotiin.

Tavaroiden purkua kaappiin ja siitä päivälliselle. Muodostelmia olemme saaneet harjoitella ahkerasti ns.karhukoplana (kolmen henkilön rivi ja taakse jonot). Petasimme myös sängyt ja laitoimme varusteita ensimmäistä kertaa päälle.

Nyt illalla olemme saaneet rauhassa tutustella toisiimme sekä paikkaan. Iltatoimetkin tuli tehtyä välissä. Mulla on kuiteski kauhee ikävä sitä mun omaa rakasta Ivalossa. :(
Kello alkaa olla jo paljon, ja nukkumaanmeno lähestyy.
Alokas Viitala kuittaa!