Maanantaina me aamusta alkaen pakattiin ensimmäistä leiriä varten. Vähän jännittyneenä odotin leiriä, koska vaikka oonki vaelluksilla ym reissuilla metässä käyny nii on se silti aina vähä erilaista. Intin tapaan on aina kiire odottamaan, joten hetki varrottii et päästii lähtemään ja tavarat koottua autoihin. Marssittiin noin kilsa meidän määränpäähän eli Rouvankankaalle, jonne sitten pystytimme leirin, kaivoimme poteroita apinan raivolla ja viettäisimme seuraavat kaksi yötä siinä paikassa Vähän huonona puolena se, et meidän leiri sattui nyt vaa olemaan kauimmaisena kaikesta ja ruokaa kantaessa leiripaikalle tuli samalla kilsan lenkki tehtyä ees ja taas. Päivä kului meillä leirin pystytykseen, poteroisen kaivamiseen, poteroralliin ja muiden sotilastaitojen opetteluun. Keräsin myös himona mustikoita, kun niitä sieltä sattui löytymään sopivasti välipalaksi. Yöksi meille oli määrätty vartio- ja kipinämikkovuoroja, mutten itse päässyt tällä leirillä ollenkaan kamiinavahdiksi. Maanantai-tiistain välisenä yönä kykin poterossa välillä 23-00 ja 05-06. Iltapala piti vetää sairaan nopeeta naamaan ja sit syöksyä poteroon vahtivuoroon. Ei siinä mitään, mutta tuntui et itikat oli koko ajan syömässä vaikka sitä sääskimyrkkyä oli suihkuteltu aika määrät.
Tiistaina me sitte käytiin erilaisia koulutusrasteja mm. käsikranaatin heittoa. Rastien jälkeen pääsimme syömään lounasta kuinkas muutenkaan kuin pakeista. Harrastimme myös lisää poterorallia, jossa tulee kyllä hiki ja rakkoja kumppareiden hinkatessa kantapäihin. Meille määrättiin myös vara-asemat ja sattumoisin meikäläisellä oli kaikista kauimmaiset poterot osunu kohdalle. Alle kahteen minuuttiin yritettiin rämpiä poterosta toiseen samalla yrittäen välttää lentämästä naamalleen sinne mättäälle. Koulutuksessa oli myös vartiomiehen toimintaa ja lisää hälytyksiä. Päivällinen oli pakkiruokailuksi kerrankin maittava omaan makuun, ja siinä puun alla kykkiessä leiri ei tuntunu hetkeen mitenkään pahalta ja et siitä vois selvitä jopa kunnialla. Illan me pelättiin sitten yöhälytyksiä, kun niistä oli kuulunu huhuja ja muilla komppanioilla niitä oli sattunut olemaa. Ei meille kuitenkaan niitä tullu ja meidän asema sai nukkua yönsä rauhassa. Tälle yölle mulle sattui vartiovuoro välillä 03-05 ja sitten yritin kammeta itteni poterosta teltan lämpöön edes hetkeksi. Lämpö palasi sormiin ja varpaisiin vasta kun alettiin purkamaan telttaa ja pakkaamaan kamoja kasaan.
Torstaina valmistauduttiin ampumaradalle menoa varten ja ampumataitotestiin. Ei menny nii hyvin ku oisin halunnu, sillä 7/12 taulussa. Ens kerralla sit ehkä vähä paremmin. Kuitenkin jopa viis meistä sai ammuttua itselleen kuntsarin ja oon tosi ylpee et yks naisistaki sai sen! Sieltä palattiin sitten polkien ja sain kehuja hyvästä äänenkäytöstä pyörämarssilla. Koukattiin tuvan kautta, vaihdettiin täystaisteluvarustus päälle ja sitten jälleen rakseja suorittamaan. Ne oli eräänlaisia testejä, ja omalla kohdalla vaa yks tuntu menevän hyvin. Illalla sitten mulla oli haastattelu kirjurin hommiin, ja se tuntu menevän kyl ihan hyvin. Excel-taulukon testit meni vähä penkin alle, mut muuten se homma olis ittelld aika sopiva. Jälleen tuli kiire vaihtamaan kamoja iltavahvaria varten, mut onneks tupakaverit on nii ihania ja auttaa aina ku apua tarvii.
Perjantai meillä oli vähän rennommaksi merkitty, mut päiväohjelmaan tuli vähän muutoksia. Pyykinvaihtoon meillä oli tunnin sijaan vain vartti, missä ajassa pitäisi ehtiä takaisin yksikköön vaihtamaan lomapuku päälle valaharjoituksia varten. Harjoitukset oli ehkä omalta osalta puuduttavaa, koska jalat oli hellänä. Päästiin kuitenkin jossain vaiheessa poistumaan harjoituksista ja vähän manailin siinä sitten. Onneksi päästiin mukeen syömään päivällinen ja lounas, nii ei tarvinnu kärsiä pakeista yhteen päivään. Kävin illalla vielä pienimuotoisella ärsytyslenkillä ja hakemassa sotkusta munkkeja lauantain matkaevääksi.
Lauantai oli h-hetki, sillä enää vähän aikaa et me oltais alokkaita. Aamulla valmistauduttii jo vaihtamalla suoraan lomapuku päälle, vähän laittamalla naamaa edustuskuntoon ja hermoilemalla et tuleeko kukaan sinne valaan ja jos tulee nii onko ajoissa. Vala sujui hyvin siihen nähden, et me laulettii valalaulu hiukan liian nopeeta soittokuntaan verrattuna. Itteä pänni, mut sen jälkee meidät julistettiin sotamiehiksi. Tämän jälkeen heitettiin aseet laatikkoihin, reput selkää ja mars lomille. Oli ihanaa nähdä oma kulta ja muut vieraat sitten siellä valan jälkeen. Lähdettii sit ajamaan kohti Oulua kummitädin työpaikan kautta koukaten. Juotiin teet ja kahvit virkistykseksi, juteltii ja viimein illalla pizzerian kautta kotia.
Nyt tää loma alkaa olla jo ohi ja seuraavan kerran lomille vasta kahden viikon päästä. Tää aika on menny tosi nopsaa, ja enää pari viikkoa p-kautta jäljellä. Kohta on tiedossa koulutushaara ja itteä ainaski jänskättää!
Eilen alokas, tänään viestimies, muttei koskaan suuri ja mahtava!
- Viestimies Viitala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti