Tosiaan meillä kulkee komppaniassa vitsi, ettei me olla suinkaan 2VK vaan toinen pakkikomppania, sillä me ei olla päästy tälläkään viikolla ku kahesti muonituskeskukseen aamupalojen lisäksi ja muut ruokailut on ollu pakkiruokailuja. Mikäs siellä metässä, jos niitä hiivatin amppareita olis vähän vähemmän.
Maanantai alko tosiaan samalla tavalla ku muutki aamut eli aamutoimien ja ruokailun jälkeen suoraan toimintaan. Oikeastaan siis kiire odottamaan, koska meillä joillain oli jäänyt johtajatehtävärasteja suorittamatta (mukaanluettuna meikäläinen) ja piti sitten jonottaa yhtä rastia varten sellanen pari tuntia. Rastin jälkeen päästiin kuiteski tetsaamaan jälleen ulos. Ulkona oli myös erilaisia rasteja, joita pääsimme suorittamaan. Ei siinä, tetsaaminen on mukavaa omasta mielestä ja on kiva rämpiä metikössä, mutta kun on täystaisteluvarustus päällä, hellettä alkaa olemaan se +25 astetta, aurinko paahtaa suoraan taivaalta niskaan ja ampparit pörrää ympärillä nii ei se kyllä aivan nautintoa ole. Ruokailut on menny varsinaiseksi sirkukseksi meikäläisen osalta ku ampparit tulee ruuan perään ja pyörin itekseni ympyrää puun juurella yrittäen paeta niitä. Tykkäsin kuiteskin kovasti mm. partion irtautumisesta ja viuhkapanoksen asentamisesta. Illalla oli sitten luvassa harvinaista iltavapaata, joka tuli sitten kulutettua pikku lenkillä ja sotkussa.
Tiistaina pääsin ekaa kertaa pyörän selkään intissä ja oululainenhan tykkää polkea. Pyörässä ei onneksi ole vikaa, mutta polkija voisi olla muutaman sentin pidempi, ettei ase hakkaisi kumppariin ja jalat yltäis paremmin polkimille. Mut mielummin oikeesti poljen pyörällä sen 5km ampumaradalle kuin marssisin sen kumppareissa. Yksi kumpparimarssi aiemmin tuntui riittävän, kun kumpparit nyt ovat pienintä kokoa ja silti liian isot. Ampumaradalle kun päästiin niin herra vänrikki tuli kertomaan, että patruunat ovat käyttökiellossa syistä että nönnönnöö. Eli poljimme turhaan ampumaradalle. Teimme siis täyskäännöksen ja lähdimme takaisin kassulle. Kassulla meille keksittiin vaihtoehtoista toimintaa, kuten rasteja ja 4km marssi. Rastit olivat omasta mielestä tosi kivoja, mutta marssi siinä paahteessa vei kyllä voimia. Marssimme siis ensin 2km ja harjoittelimme sitten ilmasuojautumista. Omaksi onnekseni omalle kohdalle sattui ojauoma, jossa näkyi vähän vettä. Mietin hetken itekseni, et kyl tuosta nyt pääsee yli, ei siinä oo ees paljon vettä. Seuraavassa hetkessä kuulu vaan molskahdus ja kiljasu kun olin vyötäröä myöten suossa ilmeisesti. Herra kokelas sai sitten ongittua meikäläisen sieltä ja pääsin sitten mättäälle vähän kuivattelemaan. Lakkoja tuli myös maisteltua, eikä se ojaan putoaminen muuten haitannu ku et tuli varmaa pari kiloa lisäpainoa siitä imeytyneestä vedestä. Toisaalta ei ainakaan tullut enää kuuma marssiessa ja sain sitten kehuja illalla kokelaalta, kun olin kestänyt sen marssin uimisesta huolimatta. :) Illalla meillä oli vielä liikuntakoulutusta, eli pääsimme kokeilemaan apinarataa ja pelaamaan jalkapalloa porukalla. Oli kyllä mukavaa, mutta myös uuvuttavaa!
Keskiviikko-aamu alkoi sitten ampumaratapäivää varten harjoittelemalla. Kuivaharjoittelimme asentoja sekä käskyjä ampumataitotestiä varten, jonka jälkeen menimme sisälle rasteille. Meillä oli siis lääkintäkoulutusta, joka oli tosi kivaa! Pääsimme mm. raahaamaan kavereita palomiesotteella (joka pelotti eniten, mutta oli lopulta parasta), harjoittelemaan kiristyssiteen laittoa ja vetämään kaverin housut puolitankoon luvan kanssa. Kaikkien mielestä tuntui olevan mahtava koulutus ja moni meidänkin tuvasta miettii varmaan lämärin koulutushaaraa. Illemmalla pääsimme sitten viettämään toista kertaa vapaa-aikaa sotkuun. Päästiin jopa mukeen iltapalalle ja kerrankin sai vatsan täyteen. :)
Torstaina me ei poljettu aivan turhaan ampumaradalle heti aamusta, vaan päästiin jopa ampumaan tällä kertaa. Oli tosi mukavaa ja ihme kyllä rentouttavaa päästä harjoittelemaan oikeesti sitä ampumista ja testaamaan omia taitoja. Tiiän kyllä, et me harjoitellaan periaatteessa tappamaan ihmisiä, ja välillä se ahdistus kolkuttelee siellä takaraivossa. Toisaalta haluan olla kykenevä sitten puolustamaan niin perhettä kuin isänmaata tarpeen tullessa, enkä koe intin koulutusta hyödyttömäksi. Ainakaan vielä. :D Omat ammunnat ei kuiteskaa menny niinku Stromsössä, enkä periaatteessa päässy ees läpi. Alikersanttien mukaan näistä meidän ammunnoista ainoastaan ampumataitotesti on tärkeä ja muut ovat vain harjoitusta, mikä sitten kevensi mieltä. Eli päästiin siis viimein ampumaan ja tutustuin muutamiin uusiin ihmisiin. Välillä kun sitä ei hengaa kuin omien tupalaisten ja joukkuelaisten kanssa niin on mukava päästä juttelemaan myös uusien tuttavien kanssa. Meille tuli tupaan myös kolme uutta sissiradistinaista, ja oli kiva kuulla miten muissa komppanioissa toimitaan. :) Sain uudet palveluslasit haettua veksistä, jonka jälkeen palasimme vielä oppitunneille istumaan. Illalla oli lisäksi äänestys VMTK:n yksikköedustajasta ja yksikön varaedustajasta. Voinen sitten ilmoittaa, että pääsin meidän yksikön varaedustajaksi, vaikka puhe omasta mielestä vähän takelteli, kun piti mainostaa itseä koko komppanian edessä.
Nyt perjantaina meillä oli tupalaisten kanssa valmistelua lomille lähtöä varten esim. järkkäämällä kaappeja jo vähän valmiiksi tarkastusta varten. Harjoittelimme myös valaa varten lakki päähän - lakki pois - käskyjä ja kokelaatkin myönsi et meidän joukkue 2 on särmin. Omasta mielestä on myös hyvä saada palautetta, oli se hyvää tai huonoa nii tietää mitä voi korjata. Tämän jälkeen meillä oli liikuntakoulutusta eli lenkille mars. Meidät jaettiin hyväkuntoisiin ja sitten vielä keski- sekä heikompikuntoisiin. Päätin sitten lähtä urvien ja sissiradistien kanssa hyväkuntoisten lenkille ja mikä päätös sekin oli. Juoksimme ensin nilkantaittomäkeä ylös, sitten mäkiä ylös alas. Ei se muuten, mutta meidän alikersantti päätti lähteä juoksemaan mäkihyppytornin mäkeä ylös hölkkävauhtia nopeampaa. Se mäki ei muuten ole kovin loiva ja magnesiumin puutteen takia omaa jalkapohjaa alkoi vetämään suonesta. Juoksin silti mukana yli puoleenväliin ennen kuin oli pakko mennä toisen porukan mukaan. Pääsimme lopulta takaisin henkilökohtaista huoltoa tekemään, ja kun muut menivät putsaamaan asetta niin lähdin varustevarastolle vaihtamaan tiistain uintikamppeita vähemmän haiseviin. Harvinaisesti mentiin mukeen lounaalle ja maha täynnä lyllerettiin takaisin komppaniaan siistimään paikkoja, jonka jälkeen lomille mars. Sotkun kautta hain mehujäätelön itselle palkinnoksi viikon aherruksesta ja tallustelin bussille. Äidin kanssa sitten käytiin hakemassa mulle kiinalaisesta ruokaa ja pääsin lopulta omaan sänkyyn nukkumaan.
Meidän viikko-ohjelmaan oli laitettu, et tää viikko on kova ja sitä se on kyl fyysisesti ollu. Vähän itteä häirittee, ettei ehtiny pääsykokeiden ja matkustamisen takia oikee kunnolla reenata, et ois sitten ollu inttiä varten paremmassa kunnossa. En väitä itteäni mitenkään heikkokuntoseksi, mutten oo kyl mikää sm-tasoinen urheilija myöskään. Eipä sille enää voi mitään, ja aina voi parantaa tästä eteenpäin! Toivottavasti en kuole nyt maanantaina alkavalle morttileirille ihan kokonaan. Jos ei löydy nii etsikää mut jostain poterosta makaamasta.
Lisäksi ensi viikon lauantaina meillä on valatilaisuus, jota on jo odoteltu ku kuuta nousevaa. Jos sitä viimeinkin saatais nimilaput rinnuksille..? Ensi viikon jälkeen ei sitten ollakkaan enää alokkaita, vaan viestimiehiä yms yms. :)
Pallaillaan taas!
PS: Muistakaa klikkailla noita painikkeita aka "tykkään" ym. Kiitos! :)
- Alokas Viitala
Hyvä, Emmi! Hyvin jaksat painaa 😁🌹
VastaaPoista