Iltaa toivottaa tämä lomalainen. Toista kertaa lomilla, mutta tällä kertaa vain kaksi yötä ennen paluuta kasarmin arkeen. Ei se haittaa, kun on hyvää seuraa, ruokaa ja sää suosii kerrankin näin Oulun korkeuksissa!
Kuten otsikosta voi arvata niin tällä viikolla on ollut tekemistä, tosin kaikki ei ole ollut yhtä hohdokasta; onnistuin tiistaina kadottamaan lippalakkini näkkärimurskaamoon, mikä tarkoitti sitä, että kävelin koko viikon ajan baretti päässä. Muuten kiva, mutta helteessä aivan järkyttävää, kun päässä paistaa 100% villalakki. Ei se ollut kuin vasta toinen häväri hupsista vaan!
Tiistaina oli myös cooper sekä sotilaspoliisikoiranohjaajan valintahaastattelut. Cooper ei sujunut omasta mielestäni niin hyvin kuin olisi voinut; juoksin 2380m, kun viimeksi lukion toisella juoksin 2532m. Cooperista juoksimme ylämäkeen takaisin kassulle, hikisenä syömään ja vasta ruokailun jälkeen suihkuun. Myöhemmin istuimme porukalla parhaimmillaan neljä tuntia odottamassa haastatteluun pääsyä, jotkut jopa pidempään (intissä on aina kiire odottamaan). Toisaalta meidän ei tarvinnut sitten suunnistaa, vaikka omasta mielestäni suunnistus on hauskaa ja hieman sapetti sen väliin jääminen. Haastattelu meni omasta mielestäni hyvin, mutta jo illalla tuli tieto etten ollut päässyt jatkoon. Teki mieli itkeä ja potkia, mutten kuitenkaan tehnyt kumpaakaan, vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Samalla meni toinen hakuvaihtoehtoni eli eläinhuoltomies. Kirjurin hommatkin ovat pääasiassa varattu aseetonta palvelusta suorittaville, eli olen tällä hetkellä vähän tyhjän päällä jatkosta.
Keskiviikkona etuaamupalan jälkeen muut lähtivät ampumaradalle pyöräilemään, mutta spol-testiin osallistuvat jäivät kasarmille. Vaikken ollut osallistumassa kokeeseen, jouduin jäämään kasarmille ilmoittamaan etten osallistu (miksi olisin, kun en ollut hakemassa spolliin, vaan kokeeseen olisi pitänyt osallistua skos-hakijoiden myös). Eli aamupäivän rötväsin, ja mulle nakitettii myös vähän toimistohommia. Sain myös ikkunasta seurailla muiden spol-hakijoiden kituutusta, ja olisin kyllä itse halunnu ees koittaa sitä hommaa. Iltapäivällä tuli käsky laittaa täysvarustus päälle ja hypätä masin kyytiin ampumaradalle. Ammunnat sujuivat omalta osaltani kuitenkin paremmin kuin viimeksi, ja tyytyväisenä menimme pakkiruokailuun. Palasimme myös kasarmille masin kyydissä ja pakko myöntää, että siellä perällä on kuin saunassa istuis! Hyvä et ees happea saa. Kestohiki intissä ei kyllä katoa mihinkään. Illalla viel iltavahvarin jälkeen pakki-iltapala ja tv-tuvan kautta nukkumaan.
Torstai-päivän aamu kului ensin varustevaihdossa, jonka jälkeen meillä oli erilaisia pisteitä. Aluksi olimme ulkona tekemässä oheiskoulutuksia. Pääsimme mm. juoksemaan hieman nasset aka kaasunaamarit päässä ja partioissa kulkemaan. Pakkiruokailun jälkeen jatkoimme vielä yhden pisteen ulkona ja siirryimme sisälle johtajatehtävärasteille. Ei niistä sen enempää, muuta kuin et ahistipa ihan himputisti. :D
Perjantaina sitten oli lomille lähtö, mutta sitä ennen tietenkin pällikoe 2, tuvan ja alueiden siivoaminen sekä asetarkastus. Vääpeliltä hain myös välissä kuitin uuteen lippikseen. Innoissaan kyllä hain sen ruokailun jälkeen varustevarastolta ja hymyillen takaisin yksikköön uusi lakki päässä! Sen jälkeen siivosimme muiden tupalaisten kanssa tuvan lattiasta kattoon. Uimme sänkyjen alla, pölytimme kaikki paikat ja järjestimme kaapit yhdessä. Pääsimme tarkastuksesta ekalla läpi, mutta jouduimme odottamaan muita tupia valmiiksi. Tällä kertaa myös ehdimme käymään sotkussa ennen autolle menoa. Ostin tuliaisiksi sotkun munkkeja ja matkaevästä itselle. Jäätelön ostin myös rankan viikon palkinnoksi. Kotimatkalla tutustuin myös yhteen 2.TAS-jätkään, ja oli mukava jutella matkalla jonkun oululaisen kanssa. Illemmalla sitten kävin kavereiden kanssa Nallikarissa ja näin omaa sissiä taas viikon jälkeen.
Tämä päivä taasen on mennyt lepäillessä ja omia hommia hoitaessa. Siviilissäkään ei saa rauhaa oikein. Sen olen myös jo oppinut, että tarvitsen myös siviilikellon: tuntuu koko ajan oudolta ettei ole kelloa ranteessa eikä jaksa etsiä sitä kännykkää aina. Intissä ei myöskään huomaa laihtuvansa. Kävin tänä aamuna huvin vuoksi ja huomasin laihtuneeni yli puoli kiloa viikon aikana, vaikka olen syönyt enemmän kuin koskaan! Sinänsä outoa, mutta huvittavaa.
Ei kait tässä muuta. Illanjatkoja kaikille ja palaillaan ensi viikolla!
- Alokas Viitala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti