Moikat täältä siviilistä. Muutama lomatunti vielä jäljellä ennen kassun arkeen paluuta, mut sitä ennen ehtii kyl ihan hyvin kirjoittaa yhden blogipäivityksen viime viikosta. Tää viikko on kyl kulunu sairaan nopeeta, ja huomenna alkaa jo p-kauden viimeinen viikko! Sitten siirrytäänkin jo yksiköstä toiseen ja aloitetaan erikoistuminen. Vähän meinaa kyl jänskättää.
Maanantaina meillä oli aamunavaus, jonka jälkeen pääsimme aloittelemaan päivää liikuntakoulutuksella. Vihdoin pääsin ekaa kertaa suunnistamaan intin aikana (kaks kertaa menny ohi spol-juttujen takia sillon joskus) ja ihan hyvin se tuntu menevän, vaikken pariin vuoteen ollukkaa suunnistanu. Alikersantti arvioi suoritusajan about tunnin-puoltoista. Nopsana sain ajaksi kuitenkin 42 minuuttia ja hyvillä mielin menin tekemään henkilökohtaista huoltoa melkein puoleksitoista tunniksi, kun muut vielä suunnistivat. Lounaan jälkeen pääsin siivoamaan kassun koulutuskenttää ja etupihaa roskista. Illemmalla meillä oli vielä oppitunti aiheesta Puolustusvoimat työnantajana sekä alustavia tietoja aukista. Oma nimeni oli siellä 165vrk palvelevien joukon kymmenen kärjessä vielä sen illan ajan. Iltavapailla sitten kävimme porukalla sotkussa ja iltapalalla mukessa pitkästä aikaa.
Tiistaina sit oli aamusta rästejä radalta, ja omaksi harmiksi piti uusia yksi. Sateessa ei kuitenkaan kauaa tarvinnu värjötellä, ja pian pääsin jo muiden tupalaisten kanssa tekemään kokovarustarkastuksen. Iltapäivällä pääsimme pyykinvaihtoon tällä kertaa ihan rauhassa. Sateen vuoksi meille ei ollu liikuntakoulutusta apinaradalla, ja sen sijaan meille oli koulutusta itsepuolustuksesta rynnäkkökiväärillä sekä pesäpalloa. Illalla palomääräysoppitunnin lisäksi oli virallinen tiedotus jatkokoulutuspaikoista, ja tällöin tuli tieto lämäriksi pääsystä. Ilon ja pelon sekaisin tuntein otin paikan vastaan, ja odotan kyllä innolla kurssin alkamista. Vapaa-ajalla lähdin sitten vielä salilla ja sotkussa käymään.
Keskiviikkona oli maaginen ja itseä vähän arveluttava polttotaistelurata. Marssimme parin kilometrin matkan yksiköstä radalle, jossa saimme odotella napalmin keittelyä. Kolme rastia, joissa oli palavan ihmisen sammuttaminen, napalmijuoksu ja naamarin eli "nassen" ilmatiiveyden testaus. Pieniä palovammoja sain polveen ensimmäiseltä rastilta, muttei se onneksi toimintaa sen pahemmin haitannut. Napalmin makea katku ennemminkin aiheutti päänvaivaa ja kipuja, kun sitä joutui hengittelemään ilman nassea. Napalmiradan läpi meneminen oli jännittävää, vaikka hieman epäluuloisena sinne astelin. Ei se onneksi lopulta ollut sen kuumempi kuin saunan seinään nojaaminen! Viimeisenä tiiveyden testaus kyynelkaasukopissa nasset päässä, jonka jälkeen saimme mennä koppiin ilman nasseja. Ainutlaatuinen kokemus, pakko myöntää! Tuntui kuin olisi tunkenu päänsä purkkiin täynnä chiliä vapaaehtoisesti, mut en vaihtais kokemusta mistään hinnasta. Rastien suorittamisen jälkeen marssimme takaisin kassulle syömään päivällistä ja huoltamaan varusteita. Keskiviikko oli lisäksi 45 päivän rajapyykki, eli nyt ei intistä lähdetä ilman painavaa syytä ja omasta mielestä nyt oon samalla viivalla kuin jätkät intin suhteen.
Torstaina oli viimein lomillelähtöpäivä kahden viikon gineksen jälkeen. Päivä oli rötväystä täynnä, kun muut suorittivat rästisuorituksia, eikä meille rastien suorittajille ollut oikein mitään tekemistä. Siivosimme tuvan varmaan kolme kertaa, laitoimme kaapit teksiin ja lopulta pääsimme lähtemään lomille. Kyytiä Ouluun ei kassulta sattunut olemaan, joten tupalaisen kyydillä pääsin Kajaanin keskustaan odottelemaan VR-yhteyden lähtemistä. Lopulta kahdeksan jälkeen illalla olin perillä Oulussa ja valmiina viettämään ansaittua lomaa (ja jälleen sairastamaan flunssaa...)
Nyt loput pakkailut ennen lähtöä, ja kohta tää p-kausi onkin jo ohi. Vähän jo masentaa, et meidän mahtava tupa hajoaa, muttei onneksi kauas, kun vaan kolme muuttaa tuvasta viereiseen yksikköön lasioven toiselle puolen!
- Viestimies Viitala
PS. Lisäsin myös TJ-laskurin tuonne sivuun keh keh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti