P4 viikko ohi, toinen pakkikomppania ja ojassa uimista

Moikka täältä Oulun suuntamilta! Tää loma on vierähtäny ohi ihan hujauksessa ja jo parin tunnin päästä matka jatkuu takaisin kassulle. Halusin kuitenkin vielä kirjoittaa nopsaa päivityksen blogiin, ettei kukkaa vaa epäilis et oisin hukkunu sinne metikköö kurkkusalaatti päällä. :D
Tosiaan meillä kulkee komppaniassa vitsi, ettei me olla suinkaan 2VK vaan toinen pakkikomppania, sillä me ei olla päästy tälläkään viikolla ku kahesti muonituskeskukseen aamupalojen lisäksi ja muut ruokailut on ollu pakkiruokailuja. Mikäs siellä metässä, jos niitä hiivatin amppareita olis vähän vähemmän.

Maanantai alko tosiaan samalla tavalla ku muutki aamut eli aamutoimien ja ruokailun jälkeen suoraan toimintaan. Oikeastaan siis kiire odottamaan, koska meillä joillain oli jäänyt johtajatehtävärasteja suorittamatta (mukaanluettuna meikäläinen) ja piti sitten jonottaa yhtä rastia varten sellanen pari tuntia. Rastin jälkeen päästiin kuiteski tetsaamaan jälleen ulos. Ulkona oli myös erilaisia rasteja, joita pääsimme suorittamaan. Ei siinä, tetsaaminen on mukavaa omasta mielestä ja on kiva rämpiä metikössä, mutta kun on täystaisteluvarustus päällä, hellettä alkaa olemaan se +25 astetta, aurinko paahtaa suoraan taivaalta niskaan ja ampparit pörrää ympärillä nii ei se kyllä aivan nautintoa ole. Ruokailut on menny varsinaiseksi sirkukseksi meikäläisen osalta ku ampparit tulee ruuan perään ja pyörin itekseni ympyrää puun juurella yrittäen paeta niitä. Tykkäsin kuiteskin kovasti mm. partion irtautumisesta ja viuhkapanoksen asentamisesta. Illalla oli sitten luvassa harvinaista iltavapaata, joka tuli sitten kulutettua pikku lenkillä ja sotkussa.

Tiistaina pääsin ekaa kertaa pyörän selkään intissä ja oululainenhan tykkää polkea. Pyörässä ei onneksi ole vikaa, mutta polkija voisi olla muutaman sentin pidempi, ettei ase hakkaisi kumppariin ja jalat yltäis paremmin polkimille. Mut mielummin oikeesti poljen pyörällä sen 5km ampumaradalle kuin marssisin sen kumppareissa. Yksi kumpparimarssi aiemmin tuntui riittävän, kun kumpparit nyt ovat pienintä kokoa ja silti liian isot. Ampumaradalle kun päästiin niin herra vänrikki tuli kertomaan, että patruunat ovat käyttökiellossa syistä että nönnönnöö. Eli poljimme turhaan ampumaradalle. Teimme siis täyskäännöksen ja lähdimme takaisin kassulle. Kassulla meille keksittiin vaihtoehtoista toimintaa, kuten rasteja ja 4km marssi. Rastit olivat omasta mielestä tosi kivoja, mutta marssi siinä paahteessa vei kyllä voimia. Marssimme siis ensin 2km ja harjoittelimme sitten ilmasuojautumista. Omaksi onnekseni omalle kohdalle sattui ojauoma, jossa näkyi vähän vettä. Mietin hetken itekseni, et kyl tuosta nyt pääsee yli, ei siinä oo ees paljon vettä. Seuraavassa hetkessä kuulu vaan molskahdus ja kiljasu kun olin vyötäröä myöten suossa ilmeisesti. Herra kokelas sai sitten ongittua meikäläisen sieltä ja pääsin sitten mättäälle vähän kuivattelemaan. Lakkoja tuli myös maisteltua, eikä se ojaan putoaminen muuten haitannu ku et tuli varmaa pari kiloa lisäpainoa siitä imeytyneestä vedestä. Toisaalta ei ainakaan tullut enää kuuma marssiessa ja sain sitten kehuja illalla kokelaalta, kun olin kestänyt sen marssin uimisesta huolimatta. :) Illalla meillä oli vielä liikuntakoulutusta, eli pääsimme kokeilemaan apinarataa ja pelaamaan jalkapalloa porukalla. Oli kyllä mukavaa, mutta myös uuvuttavaa!

Keskiviikko-aamu alkoi sitten ampumaratapäivää varten harjoittelemalla. Kuivaharjoittelimme asentoja sekä käskyjä ampumataitotestiä varten, jonka jälkeen menimme sisälle rasteille. Meillä oli siis lääkintäkoulutusta, joka oli tosi kivaa! Pääsimme mm. raahaamaan kavereita palomiesotteella (joka pelotti eniten, mutta oli lopulta parasta), harjoittelemaan kiristyssiteen laittoa ja vetämään kaverin housut puolitankoon luvan kanssa. Kaikkien mielestä tuntui olevan mahtava koulutus ja moni meidänkin tuvasta miettii varmaan lämärin koulutushaaraa. Illemmalla pääsimme sitten viettämään toista kertaa vapaa-aikaa sotkuun. Päästiin jopa mukeen iltapalalle ja kerrankin sai vatsan täyteen. :)

Torstaina me ei poljettu aivan turhaan ampumaradalle heti aamusta, vaan päästiin jopa ampumaan tällä kertaa. Oli tosi mukavaa ja ihme kyllä rentouttavaa päästä harjoittelemaan oikeesti sitä ampumista ja testaamaan omia taitoja. Tiiän kyllä, et me harjoitellaan periaatteessa tappamaan ihmisiä, ja välillä se ahdistus kolkuttelee siellä takaraivossa. Toisaalta haluan olla kykenevä sitten puolustamaan niin perhettä kuin isänmaata tarpeen tullessa, enkä koe intin koulutusta hyödyttömäksi. Ainakaan vielä. :D Omat ammunnat ei kuiteskaa menny niinku Stromsössä, enkä periaatteessa päässy ees läpi. Alikersanttien mukaan näistä meidän ammunnoista ainoastaan ampumataitotesti on tärkeä ja muut ovat vain harjoitusta, mikä sitten kevensi mieltä. Eli päästiin siis viimein ampumaan ja tutustuin muutamiin uusiin ihmisiin. Välillä kun sitä ei hengaa kuin omien tupalaisten ja joukkuelaisten kanssa niin on mukava päästä juttelemaan myös uusien tuttavien kanssa. Meille tuli tupaan myös kolme uutta sissiradistinaista, ja oli kiva kuulla miten muissa komppanioissa toimitaan. :) Sain uudet palveluslasit haettua veksistä, jonka jälkeen palasimme vielä oppitunneille istumaan. Illalla oli lisäksi äänestys VMTK:n yksikköedustajasta ja yksikön varaedustajasta. Voinen sitten ilmoittaa, että pääsin meidän yksikön varaedustajaksi, vaikka puhe omasta mielestä vähän takelteli, kun piti mainostaa itseä koko komppanian edessä.

Nyt perjantaina meillä oli tupalaisten kanssa valmistelua lomille lähtöä varten esim. järkkäämällä kaappeja jo vähän valmiiksi tarkastusta varten. Harjoittelimme myös valaa varten lakki päähän - lakki pois - käskyjä ja kokelaatkin myönsi et meidän joukkue 2 on särmin. Omasta mielestä on myös hyvä saada palautetta, oli se hyvää tai huonoa nii tietää mitä voi korjata. Tämän jälkeen meillä oli liikuntakoulutusta eli lenkille mars. Meidät jaettiin hyväkuntoisiin ja sitten vielä keski- sekä heikompikuntoisiin. Päätin sitten lähtä urvien ja sissiradistien kanssa hyväkuntoisten lenkille ja mikä päätös sekin oli. Juoksimme ensin nilkantaittomäkeä ylös, sitten mäkiä ylös alas. Ei se muuten, mutta meidän alikersantti päätti lähteä juoksemaan mäkihyppytornin mäkeä ylös hölkkävauhtia nopeampaa. Se mäki ei muuten ole kovin loiva ja magnesiumin puutteen takia omaa jalkapohjaa alkoi vetämään suonesta. Juoksin silti mukana yli puoleenväliin ennen kuin oli pakko mennä toisen porukan mukaan. Pääsimme lopulta takaisin henkilökohtaista huoltoa tekemään, ja kun muut menivät putsaamaan asetta niin lähdin varustevarastolle vaihtamaan tiistain uintikamppeita vähemmän haiseviin. Harvinaisesti mentiin mukeen lounaalle ja maha täynnä lyllerettiin takaisin komppaniaan siistimään paikkoja, jonka jälkeen lomille mars. Sotkun kautta hain mehujäätelön itselle palkinnoksi viikon aherruksesta ja tallustelin bussille. Äidin kanssa sitten käytiin hakemassa mulle kiinalaisesta ruokaa ja pääsin lopulta omaan sänkyyn nukkumaan.

Meidän viikko-ohjelmaan oli laitettu, et tää viikko on kova ja sitä se on kyl fyysisesti ollu. Vähän itteä häirittee, ettei ehtiny pääsykokeiden ja matkustamisen takia oikee kunnolla reenata, et ois sitten ollu inttiä varten paremmassa kunnossa. En väitä itteäni mitenkään heikkokuntoseksi, mutten oo kyl mikää sm-tasoinen urheilija myöskään. Eipä sille enää voi mitään, ja aina voi parantaa tästä eteenpäin! Toivottavasti en kuole nyt maanantaina alkavalle morttileirille ihan kokonaan. Jos ei löydy nii etsikää mut jostain poterosta makaamasta.

Lisäksi ensi viikon lauantaina meillä on valatilaisuus, jota on jo odoteltu ku kuuta nousevaa. Jos sitä viimeinkin saatais nimilaput rinnuksille..? Ensi viikon jälkeen ei sitten ollakkaan enää alokkaita, vaan viestimiehiä yms yms. :)
Pallaillaan taas!
PS: Muistakaa klikkailla noita painikkeita aka "tykkään" ym. Kiitos! :)

- Alokas Viitala

P3 viikko ohi, haaveet kaatuu - päiviä ja häväreitä

Iltaa toivottaa tämä lomalainen. Toista kertaa lomilla, mutta tällä kertaa vain kaksi yötä ennen paluuta kasarmin arkeen. Ei se haittaa, kun on hyvää seuraa, ruokaa ja sää suosii kerrankin näin Oulun korkeuksissa!

Kuten otsikosta voi arvata niin tällä viikolla on ollut tekemistä, tosin kaikki ei ole ollut yhtä hohdokasta; onnistuin tiistaina kadottamaan lippalakkini näkkärimurskaamoon, mikä tarkoitti sitä, että kävelin koko viikon ajan baretti päässä. Muuten kiva, mutta helteessä aivan järkyttävää, kun päässä paistaa 100% villalakki. Ei se ollut kuin vasta toinen häväri hupsista vaan!
Tiistaina oli myös cooper sekä sotilaspoliisikoiranohjaajan valintahaastattelut. Cooper ei sujunut omasta mielestäni niin hyvin kuin olisi voinut; juoksin 2380m, kun viimeksi lukion toisella juoksin 2532m. Cooperista juoksimme ylämäkeen takaisin kassulle, hikisenä syömään ja vasta ruokailun jälkeen suihkuun. Myöhemmin istuimme porukalla parhaimmillaan neljä tuntia odottamassa haastatteluun pääsyä, jotkut jopa pidempään (intissä on aina kiire odottamaan). Toisaalta meidän ei tarvinnut sitten suunnistaa, vaikka omasta mielestäni suunnistus on hauskaa ja hieman sapetti sen väliin jääminen. Haastattelu meni omasta mielestäni hyvin, mutta jo illalla tuli tieto etten ollut päässyt jatkoon. Teki mieli itkeä ja potkia, mutten kuitenkaan tehnyt kumpaakaan, vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Samalla meni toinen hakuvaihtoehtoni eli eläinhuoltomies. Kirjurin hommatkin ovat pääasiassa varattu aseetonta palvelusta suorittaville, eli olen tällä hetkellä vähän tyhjän päällä jatkosta.
Keskiviikkona etuaamupalan jälkeen muut lähtivät ampumaradalle pyöräilemään, mutta spol-testiin osallistuvat jäivät kasarmille. Vaikken ollut osallistumassa kokeeseen, jouduin jäämään kasarmille ilmoittamaan etten osallistu (miksi olisin, kun en ollut hakemassa spolliin, vaan kokeeseen olisi pitänyt osallistua skos-hakijoiden myös). Eli aamupäivän rötväsin, ja mulle nakitettii myös vähän toimistohommia. Sain myös ikkunasta seurailla muiden spol-hakijoiden kituutusta, ja olisin kyllä itse halunnu ees koittaa sitä hommaa. Iltapäivällä tuli käsky laittaa täysvarustus päälle ja hypätä masin kyytiin ampumaradalle. Ammunnat sujuivat omalta osaltani kuitenkin paremmin kuin viimeksi, ja tyytyväisenä menimme pakkiruokailuun. Palasimme myös kasarmille masin kyydissä ja pakko myöntää, että siellä perällä on kuin saunassa istuis! Hyvä et ees happea saa. Kestohiki intissä ei kyllä katoa mihinkään. Illalla viel iltavahvarin jälkeen pakki-iltapala ja tv-tuvan kautta nukkumaan.
Torstai-päivän aamu kului ensin varustevaihdossa, jonka jälkeen meillä oli erilaisia pisteitä. Aluksi olimme ulkona tekemässä oheiskoulutuksia. Pääsimme mm. juoksemaan hieman nasset aka kaasunaamarit päässä ja partioissa kulkemaan. Pakkiruokailun jälkeen jatkoimme vielä yhden pisteen ulkona ja siirryimme sisälle johtajatehtävärasteille. Ei niistä sen enempää, muuta kuin et ahistipa ihan himputisti. :D
Perjantaina sitten oli lomille lähtö, mutta sitä ennen tietenkin pällikoe 2, tuvan ja alueiden siivoaminen sekä asetarkastus. Vääpeliltä hain myös välissä kuitin uuteen lippikseen. Innoissaan kyllä hain sen ruokailun jälkeen varustevarastolta ja hymyillen takaisin yksikköön uusi lakki päässä! Sen jälkeen siivosimme muiden tupalaisten kanssa tuvan lattiasta kattoon. Uimme sänkyjen alla, pölytimme kaikki paikat ja järjestimme kaapit yhdessä. Pääsimme tarkastuksesta ekalla läpi, mutta jouduimme odottamaan muita tupia valmiiksi. Tällä kertaa myös ehdimme käymään sotkussa ennen autolle menoa. Ostin tuliaisiksi sotkun munkkeja ja matkaevästä itselle. Jäätelön ostin myös rankan viikon palkinnoksi. Kotimatkalla tutustuin myös yhteen 2.TAS-jätkään, ja oli mukava jutella matkalla jonkun oululaisen kanssa. Illemmalla sitten kävin kavereiden kanssa Nallikarissa ja näin omaa sissiä taas viikon jälkeen.
Tämä päivä taasen on mennyt lepäillessä ja omia hommia hoitaessa. Siviilissäkään ei saa rauhaa oikein. Sen olen myös jo oppinut, että tarvitsen myös siviilikellon: tuntuu koko ajan oudolta ettei ole kelloa ranteessa eikä jaksa etsiä sitä kännykkää aina. Intissä ei myöskään huomaa laihtuvansa. Kävin tänä aamuna huvin vuoksi ja huomasin laihtuneeni yli puoli kiloa viikon aikana, vaikka olen syönyt enemmän kuin koskaan! Sinänsä outoa, mutta huvittavaa.
Ei kait tässä muuta. Illanjatkoja kaikille ja palaillaan ensi viikolla!

- Alokas Viitala

P2 viikko ohi, ekat lomat ja ajatuksia

Iltaa täältä ruudun toiselta puolelta. Tosiaan nyt kahen viikon gineksen jälkeen ekoilla lomilla, ja pakko myöntää et hyvältä tuntuu tää kolmen päivän lepo. Toisaalta mun mielestä tuo kahen viikon kiinniolo oli hyvä asia, koska siinä ehti tottua intin menoon, tehdä asioita, ja lomille pääsy tuntuu entistä paremmalta. Huominen on onneksi myös vielä vapaata, eli ehtii hyvin hoitaa näitä virastoasioita täällä kotona.

Tällä viikolla on tosiaa ehtiny tapahtua kaikenlaista ja saanu hiihtää paikasta toiseen näillä mun koivilla. Maanantaina oli meidän yksiköllä lääkärintarkastus, ja mut määrättiin käymään optikolla. Optikolta tuli määräys palveluslaseille, koska näkö on vissii huonontunu viime tarkastuksesta. Ei paljoa, mutta tilattiin kuitenkin mulle Harry Kekkoset (pyöreät linssit ja neliskulmaiset kehykset). Päästiin myös muiden optikolla käyvien kanssa ensimmäistä kertaa siviiliin viikon jälkeen. Oli jännää nähdä ihmisiä shortseissa ilman kurkkusalaattia niin viikon jälkeen jo. Oli myös kiva saada vähän vapaa-aikaa kassulta ja jutella muiden kanssa kuulumisia ym.
Tiistain suurena tapahtumana oli ensimmäinen 5km marssi ampumaradalle. Kuuma tuli, vaikka M05 oli kevennetty t-paitaan. Perillä kaikki saivat vaihtaa paitoja sekä sukkia ennen päätapahtumaa, eli ammuntaa. Ekalla kerralla meni kyllä hyvin, sain osuttua 8 ja 9, mutta RK2-ammunnoissa oli jäänyt sarja päälle ja meni suoraan sanottuna ammunta vähän perseelleen. Mut siitä ei voi nousta ku ylöspäin ja ens kerralla laitan paremmaksi. Oon myös tykänny hirveesti härvätä aseen kanssa, puhistaa sitä ja harjoitella ampuma-asentoa. Aseen oon nimenny Napsuksi, kun säätäessä ase napsuu, mikä on hyvä asia! Kaikilla ei nimittäin napsu. :)
Keskiviikkona meillä oli uintitestit, ja sieltä napsahti jo ensimmäinen kunniamerkki aka pronssinen Jeesus. Merkin saivat kaikki, jotka uivat 400m uintitestissä. Meillä vaa yksikössä uhkattii, ettei kukaan saa pitää, kun on nii ruma ja pakko se on kyllä myöntää, ettei sitä rinnuksiin halua ehkä laittaa lomille. :D Illalla sitten päästiin iltavapaille, ja meidän yksiköstä tytöt pääsivät lähtemään ja viettämään alokasiltaa erään lammen rannalle leirikeskukseen. Pääsimme saunomaan, syömään iltapalaa rauhassa, kahlaamaan (varusmiehillä pitäisi olla välitön lääkintämies ym, jotta voi uida) ja paistamaan makkaraa. En kyllä syönyt makkaraa, mutta oli mukava jutella muiden kanssa, katsoa auringonlaskua ja illan päätteeksi oli sotilaspapin pitämä iltahartaus. Oli mukava palata kassulle vähän levänneenä. Kassulle palatessa tein aikaennätyksen lomapuvusta smurffeihin vaihtoon ja tv-tupaan hiljaisuuden ajaksi. Aikaa meni alle kaksi minuuttia! :D
Torstaina meillä oli lihaskuntotestit, joissa pärjäsin suht hyvin; vauhditon pituus 2m, istumaannousuja minuuttiin 48 ja 30 punnerrusta minuuttiin. Testistä jäi hyvä mieli myös sen vuoksi, kun sain kaikista naisten rajoista kiitettävät. Illemmalla meillä oli sitten tetsausta, eli päästiin harjoittelemaan maastossa liikkumista, käsimerkkejä ym. Harmiksi heti ekalla ryömimisellä löin polven kivikkoon ja linkkasin jonkin aikaa. Polvi muljahti onneksi takaisin aika lopussa harjoituksia, ja pystyin hölkkäämään takaisin yksikköön muiden mukana. Saimme noin tunnin vapaa-aikaa illalle, jolloin kävimme porukalla sotkussa munkeilla ja illaksi jälleen tv-tupaan. Laulettiin sitten siellä karaokea vanhoja biisejä muistellen ja oli kivaa siihen asti, kunnes tultiin sanomaan hiljempaa.
Perjaintaina tosiaan pääsimme lomille lähtemään, mutta sitä ennen meillä oli ns, "pällitesti" eli eräänlainen älykkyystesti. Aamu kuluikin siinä, ja sen jälkeen vietimme aikaa sulkeisissa sekä tupia siivoillen. Lopulta meille tuli kiire bussiin, kun olimme vielä 25 yli yksikön takapihalla ja 15.30 bussi lähtisi - vaikka ilman meitä. Juoksimme sitten melkein kaikki bussiin reppujen kanssa ja saimme viimein jättää kassun taakse viikonlopun ajaksi.

Nyt on nää pari päivää menny lepäillessä, kun on saanut nukkua kello kuuden yli, Kyllä sitä on silti heräilly vähän ennen kuutta jo tavan vuoksi. Aika on kulunu poikaystävän kanssa, koiraa lenkittäessä, lepäillessä ja vain rötvätessä. Teki melkein mieli mennä sänkyyn nukkumaan kengät jalassa, kun se on kassulla kiellettyä. :D En kuitenkaan mennyt. Poikaystävä kuitenkin lähti takaisin Ivaloon palvelusta jatkamaan, eli tämä ilta on mennyt itsekseen oleillessa ja siivoillessa. Blogin ulkoasua ehdin myös muokata vähän mieleisemmäksi, toivottavasti myös muille. Mitä mieltä siellä ollaan? Laitoin myös tuollaiset mielipidepainikkeet, sieltä kannattaa painaa ihan muuten vain meikäläisen huviksi.
Huomeniltana sitten bussi suuntaa takaisin kohti Kajaania. Eipä tässä muuta ku unta palloon, koska aamulla pitää herätä viemään äiti töihin. Jatkoa seuraa sitten ensi viikonloppuna viimeistään!

- Alokas Viitala

Varustelistaa

Ajattelin tässä nyt ekoilla lomilla postata varustelistan eli mitä olen ottanut aluksi mukaan/ todennut tarvitsevani tässä kassuviikoilla. Ideoita olen ottanut täältä ja muokannut sitä omaa käyttötarkoitustani varten. Lisäsin myös kommentteja sekä ajatuksia tavaroista. Lihavoidulla löytyy itse tarvike ja normaalilla kommentti tästä. Toivottavasti joku kokee tämän listan hyödylliseksi, tai ellei tarvitse niin löytää siitä jotain kivaa. :)

1. Palvelukseenastumismääräys, Kela-kortti, rokotustodistus, ajokortti ja tilinumero. Nämä lukivat meillä jo tosiaan PAMissa ja näitä tarvitaan jo heti kassulle saapuessa.
2. Urheilurintsikoita. Intissä tulee kestohiki, eli normaaleilla rintsikoilla en itse ainakaan pärjäisi. Itellä on siis kolmet mukana, kahdet tuettomat ja yhdet tuelliset.
3. Omia alushousuja. Kyllä niissä intin boksereissa pärjää, mutta henk.koht liikaa tilaa. Suosin kyllä omia, ja urheilurintsikoita ostaessa nappasin mukaan myös urheilualushousuja. Kätsyt ovat olleet. :D
4. Omia sukkia. Mulle tosiaan heti ekassa varustevaihdossa läsähti sukkia kokoa 40, kun oma jalka kokoa 36. Ei rakkoja, kiitos! Kannattaa olla urheilusukkia, jos hikoaa. Ja pituudellakin on väliä, eli ellet halua saada huutia omien sukkien käytöstä, niin hanki pohjepituutta olevat sukat. Villasukat talveksi kannattaa myös ottaa, jos kokee tarvitsevansa. 
5. Lääkkeitä (Buranaa, Samarinia, tiikerisalvaa). Olin meidän tuvan lääkekaappi, kun sain veksistä 800 Buranaa ja moni meistä sairastui jossain vaiheessa. 
6. Laastareita (yksittäispakattuja, rakkolaastareita). Vielä en ole tarvinnut, mutta varmasti tulee käyttöön kun päästään mettään!
7. Piilarit (päivä- ja yöpiilarit). Normaalipäivinä pelkillä päiväpiilaireilla pärjää hyvin, mutta optikko suositteli mulle kokopäivän pidettäviä piilareita leireille ym. 
8. Ravintolisiä (monivitamiini ja TMI ehkäisypillereitä.) Tiedottomille tiedoksi, ettei tarvitse moneksi kuukaudeksi varautua, koska veksistä saa.
9. Hiustarvikkeita (ponnareita, harja, hiuslakka, kuivashampoo). Meillä saa yksikössä käyttää suihkutettavia aineita onneksi, et tukka pysyy kuosissa. Meillä ei myöskää oo vissii hiusten suhteen yhtä tiukkaa kuin muissa komppanioissa. Saatan olla hyvinkin väärässä, korjatkoon ken haluaa.
10. Kevyttä meikkiä (huulirasva, babylips, kulmakynä, ripsari, peitevoide). Meidän yksikössä saatiin käyttää meikkiä mm. kuvauksissa ja kotiväenpäivänä. Kaikkialla KaiPrissa ei näin ollut, eli ei kannata välttis ottaa mukaan. En itsekkään ottanut aluksi, vaan lainasin tupakavereilta.
11. Pesuaineet (shampoo, hoitoaine, naamanpuhdistusaine, kosteusvoide, suihkusaippua). Eiköhän aika yksiselitteistä.
12. Hammasharja, -tahna, dödö, sheiveri, kynsileikkurit, kynsiviila
13. Puhelin, laturi, kuulokkeet, kirja. Päivän ja illan pelastus
14. Kengänpohjalliset. Ostin siis Schollin work-geelipohjalliset ja aivan mahtavat ovat! Omat kantapäät eivät paljoa kovaa maata ja tannerta kestä, eli nämä ovat marsseilla taivas. 
15. Snake. Itellä ei tätä ole, mutta tupakaverilla on. Käytetään siis aseen piipun puhdistukseen, eikä tarvitse sillan kanssa härväillä. Tosi kätevä, jos tosiaan lähtee järki sillan kanssa! Löytyy kysymällä.
16. Välipalaa (keksejä, suklaata, hedelmiä). Vaikka kassulla on sotku, niin koen paremmaksi ostaa omat eväät siviilistä mukaan. Tykkään syödä illalla omenoita, ja välipalakeksit ovat pelastaneet kerran jos toisenkin tän nälkäisen hobitin. Kuivat myös kestää ottaa maastoon mukaan.
17. Käteistä. Meille ainakin suositeltiin, et käteistä kannattaa varata matkaan maastoon, jos sotkun auto tulee ja haluaa laittaa suut makiaks. Maksupääte kun ei toimi maastossa.
18. Taskulamppu ja puukko. Leireille kuulemma kannattaa ottaa omat mukaan, sillä meille ei ainakaan tarjota valtion puolesta. Ihan halpikseen ei kannata tyytyä, muutaman euron lisäpanostus riittää tässä asiassa, ettei hajoa ihan heti kun putoaa yöllä maahan.
19. Intti-Rolex. Ostin omani Clas Ohlsonilta vähän päälle kympillä ja on se muutamat suihkut ehtinyt jo kestää, kun on unohtunu käteen. Muutamilla meidän tuvasta löytyy urheiluranneketta ym, eli jos koet tarvitsevasi jotain sellasta nii ota ihmeessä mukaan. Liian kallista ei kannata kuitenkaan mennä ostamaan, sillä vaarana on tosiaan et se tippuu sinne pöpelikköö ja en sillon haluais heittää hukkaan joku 400e.
20. Omat lenkkarit, juoksuhousut ja urheilutoppi. Meillä saa siis vapaa-aikana käydä lenkillä omissa kamppeissa, ja oli mulla liikuntatesteissäkin omat kamppeet päällä. Jos ei halua tosiaan niissä iänikuisissa shortseissa kekkuloida niin voin suositella lämpimästi ottamaan vaikka päälle, kun lähtee inttiin.
21. Huumoria, sisua ja uskallusta. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin tosissaan eikä tarvitse pelätä tai ahdistua pienistä vastoinkäymisistä. Huumorilla pääsee jo pitkälle, ja tämäkin 160cm tytöntyllerö jaksaa kantaa itsensä kokoista reppua, kun tahtoa löytyy. Ei kannata siis heti alussa heittää lusikkaa nurkkaan, vaan jatkaa loppuun asti. Kaiken oppii aikanaan. :)

Omaa uimapukua en tosiaan ottanut inttiin, ja kyllä se intin uimapuku oli mulle aika soppeli koolla S. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri, joten jos haluaa varautua niin oma uimapuku mukaan. Meillä saa olla kaksivärinen, eli musta ja siinä teksti, kuvio ym saa olla värikäs. 

Voin myös kertoa niille, ketkä noudattavat jotain tiettyä ruokavaliota (glut., lakt. ym.), että intissä tarjotaan tosi hyvin näitä! Itse en siis syö punaista lihaa, ja oon yhtä pakkiruokailua lukuunottamatta saanut aina ruokaa. Eli ei tarvitse pelätä, että jää nälkäiseksi, ellei tosiaan ole nirso. 

Tulipas pitkä postaus. Nyt tosiaan jatkan vielä viimeistä kokonaista lomailtaa tälle ekalle lomalle. Saatan vielä postata P2-viikosta, jos vain jaksaa. Tälle postaukselle saattaa myöhemmin myös tulla päivittelyä, jos huomaan jonkin olennaisen puuttuvan. Illanjatkoja! :)

-Alokas Viitala

P1 viikko ohi, kotiväenpäivä ja eka gines

Ensimmäinen viikko alokkaana ohi, ja tuntuu jo et oon ollu täällä jo kuukauden. Nii nopsaa täällä kyl menee aika, kun kaikki käsketään heti aamusta alkaen. Oon tutustunu tän viikon aikana niin moniin uusiin upeisiin ja ei-niin-upeisiin ihmisiin, mut otan kaikki avosylin vastaan!

En välttis kertaa kaikkia tekemisiä edelliseltä viikolta, mut kohokohtia ihan selvästi oli mm. Kotiväenpäivä, ekat räkäpaukut, sulkeiset eli järjestäytymisharjoitukset, gines eli kiinniolo, mussukkahetki, lääkärikäynti ja koiranohjaajakoulutuksen esittely. Oli päästä itku, kun koiranohjaajat tulivat esittelemään omaa koulutustaan ja mukana oli sakemanni. Pääsin silittelemään hauvaa, ja oma halu koiraohjaajaksi on kyllä suuri. Palvelusaika on 255 vrk, muttei se ole ongelma! Ongelmana on vain suuri hakijamäärä ja vain neljä paikkaa täytetään täällä. Motivaatiota kuitenkin on vaikka muille jakaa!
Sunnuntaina 10.7. oli kotiväenpäivä, jolloin äiti tuli käymään kasarmilla. Esittelin yksikköä, söimme ja kävimme sotilaskodissa kahveilla. Oli mukavaa nähdä äitiä taas viikon jälkeen ja ikävä oli jo aika kova. Äiti lähti kuitenkin aikaisin, ja jäin yksin katsomaan taistelunäytöstä.
On ollu tosi kivaa olla täällä yhtä motivoituneiden naisten kanssa palveluksessa. Välillä pojilla ei meinaa pysyä järki koossa vaan "härvätään" koko ajan. Vähitellen kuitenkin kaikki muuttuu rutiiniksi haluttomimmillakin immeisillä.
Puhelimella en ole ehtinyt olla paljoa, kun hommia tehdään aamusta iltaan. Se ei kuitenkaan haittaa, kun mielellään näitä tekee. En mä muuten ois täällä!

 Mää oon muute melkee aina se, joka viel minuutin aikana rötvää ja yrittää sitoa kengännauhoja kiinni. :D

Tääl meitä tytsyjä miesvaltaisessa tv-tuvassa

Terveisiä täältä kasarmilta!
- Alokas Viitala

Mussukkahetki

Jälleen täältä kasarmilta terveisiä sinne sivistyksen pariin! Muoti ei ole täällä muuttunut kyllä kolmeenkymmenen vuoteen sitten iskän palveluksen. Nytkin on päällä armeijan "smurffit" eli puolustusvoimien verryttelyasu. Nämä on nyt puettu päälle muutaman kerran ja alkaa tuntua kotoisalta päällä. Pakko myöntää, että olen viihtynyt täällä oikein hyvin, ruoka maittaa ja tekemistä on aamusta iltaan. Ei tarvitse turhia jahkailla puhelimen tai muun turhan ääressä. :D
Tosiaan aamuisin herätykset ovat olleet jo kuudelta ja aamupalalle lähdemme viimeistään seitsemältä. Eilen aamuna meillä oli oppitunti aseista sekä niiden käyttösäännöistä aamulla. Myös sulkeisia kertasimme asento-lepo-juttuja monta kertaa. Marssikin alkaa pikkuhiljaa luonnistua, vähän epätahtis kyllä kuuluu välillä.
Lounaan jälkeen haimme lisää tavaraa varastosta ja saimme omat aseet mukaan! Oli kyllä painava reppu, pakko myöntää, sillä hartiat ovat tosi kipeet vieläkin. Sisulla kuitenkin puursin perässä ja sain varusteet raahattua komppaniaan. Tarkastuksen jälkeen purettiin tavarat kaappiin, jonka jälkeen koimme ensimmäisen pakkipäivällisen. Ärsytti vain, kun en syö punaista lihaa ja tarjolla ei ollut vaihtoehtoista ruokaa. Jouduin siis tyytymään leipään.
Iltavapailla ehdin eilen myös käydä pienellä kävelylenkillä ja olla hetken itekseen. Kuuntelin musiikkia ja otin yhteyttä sinne ulkomaailmaan. Lenkki venyi kuitenkin ajallisesti ja en ehtiny enää iltapalalle. Iltalaskennan jälkeen en kuitenkaan muistanut nälkää, kun meidän alikit eli alikersantit pitivät meille mussukkahetken. Alikit kertoivat itsestään ja antoivat meille paljon uutta infoa intistä ylipäänsä. Oli tosi kivaa, kun kaikki ei ollut hetkeen niin virallista. Pääsin kyllä vasta puoli yhden jälkeen nukkumaan, mut se ei haittaa!

Tänään oli kiireisempi päivä siten, ettemme ehtineet pitää iltavapaata. Koko päivän olemme joko teoriassa opiskelleet aseenkäsittelyä tai harjoitelleet aseenkäsittelyä käytännössä. Omasta mielestä on ollut tosi mukavaa, enkä malta odottaa huomisia ammuntoja! Iltapalalla näin kuitenkin yhtä koulututtavaa, joka toimii tällä hetkellä Ruotuväen toimittajana. Uhkasi vitsaillen tehdä vielä jutun lehteen kuvaajan kanssa, jos pääsen spolleen, mut mä vaa nauroin. Nyt istun hiljaista hetkeä tv-tuvassa, jossa pojat katsovat jalista ja meikä istuu pöydän alla laturissa kiinni. Ei kait tässä. Viikonloppu tosiaan kiinni täällä, mutta ensi viikolla ensimmäiset viikonloppuvapaat ovat kolmen päivän mittaiset. Niitä odotellessa, koska silloin pääsee näkemään sitä omaa inttipoikaa Ivalosta! :)
- Alokas Viitala

Ensimmäinen kokonainen päivä

Iltaa täältä Hoikankankaalta! Päivä on mennyt aika nopsaa ja väsymyskin alkaa jo painamaan silmiä. Toiminnantäyteinen päivä on kyllä ollut.

Itsellä yö ei mennyt aivan putkeen, sillä heräsin tunnin välein niistämään ja yskimään keuhkoja pihalle. Tupamme heräsi kello kuusi pirteänä kuin peipposet (paitsi minä). Ohjattujen aamutoimien jälkeen siirryimme ulos harjoittelemaan asentoja sekä marssia ruokailuun.
Aamupalan jälkeen ilmoittauduin päivystäjälle, jotta pääsisin veksiin aka lääkäriin. Mut saatettiin kahden alikin (alikersantin) ja kahden muun sairastavan kanssa lääkäriin. Aika kului hitaasti lehtiä lukemalla ja lopulta mulla diagnosoitiin poskiontelontulehdus. Sain lääkkeet pienen odottelun jälkeen, ja sitten siirryin takaisin tupaan. Muut olivat sillä välin olleet oppitunnilla tutustumassa paikan johtoon ja harjoittelemassa tervehdyksiä. Sain onneksi kaikki nopeasti kiinni, enkä jäänyt paljoa jälkeen.
Lounaalta siirryimme luokkaan tekemään alkukyselyn intin aloituksesta komppanian päällikön johdolla. Tämän jälkeen meillä oli ihanassa kaatosateessa sulkeisharjoitus eli asentoja sekä muita harjoittelimme johtajan johdolla. Pojat näyttivät hyvin kärsiviltä, mutta olin ite ihan mielissään koko hommasta ja teki mieli vain hymyillä. Aamu oli mennyt vähän hukkaan, mutta sain edes jotain tehdä puolikuntoisena!
Märkinä palasimme tupiin vaihtamaan vähän kuivaa ylle. Yhdessä marssimme komppanian kanssa syömään ja ennen iltavapaita siivosimme tupamme jopa kolmesti ennen hyväksyntää. Alikkimme pyöri lattioilla ja löysi tähtipölyä kaikista mahdollisista ja epäolennaisista paikoista. :D
Iltavapailla kävimme sotilaskodissa aka sotkussa vähän tutustumassa paikkoihin sekä ostimme pakkipussit tyttöjen kanssa. Alokas Kankaan kanssa päätimme sitten vielä läksiä Heikinhallilöe uimaan ja saunomaan. Ainao ongelma oli, että koko kasarmilla vettä ei tullut kuin liruttamalla, eli suihkut jäivät aika lyhyiksi. Iltapalan kautta palasimme tupaan iltavalmariin ja nyt alkoi hiljaisuus. Hyvää yötä!

- Alokas Viitala

Valmarin jälkeen

Ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa täällä Hoikankankaalla ja sekalaisilla tunteilla täällä oleilen. Päivä on kyllä ollut aika työntäyteinen, sillä heti saapumisen ja sotkun munkkien jälkeen oli ilmoittautuminen ja jatkuva paikasta toiseen juokseminen alkoi. Sain täytellä ilmoittautunislomakkeita, tutustua tupaan sekä joukkuetovereihin. Kaikki meidän tuvan tytöt ovat sattumoisin samassa joukkueessa! :)
Pikaisen lounaan ja tupaan tutustumisen jälkeen lähdin muutaman meidän joukkuelaisen pojan ja kahden alekin johdolla hakemaan varusteita. Iso rinkka ja pienirinkka täynnä tavaroita piti kantaa tuvalle varastolta. Tunsin jo huonon olon, lihaskivun ja kuumeen tulevan takaisin, mutta pinnistelin loppuun asti luovuttamatta. Sain onneksi päivystäjältä lääkettä, kun omani olivat jääneet kotiin.

Tavaroiden purkua kaappiin ja siitä päivälliselle. Muodostelmia olemme saaneet harjoitella ahkerasti ns.karhukoplana (kolmen henkilön rivi ja taakse jonot). Petasimme myös sängyt ja laitoimme varusteita ensimmäistä kertaa päälle.

Nyt illalla olemme saaneet rauhassa tutustella toisiimme sekä paikkaan. Iltatoimetkin tuli tehtyä välissä. Mulla on kuiteski kauhee ikävä sitä mun omaa rakasta Ivalossa. :(
Kello alkaa olla jo paljon, ja nukkumaanmeno lähestyy.
Alokas Viitala kuittaa!

I'm going for an adventure!

Sivaritunteja on jäljellä enää yhden käden sormilla laskettava määrä. Tällä hetkellä istun bussissa Oulu-Joensuu matkalla Kajaaniin Hoikankankaalle. Jännitys kipristää mahassa ja mielessä pyörii monia ajatuksia aina omasta jaksamisesta (olen vielä jälkiflunssassa Etiopian matkan jälkeen) innostukseen ja malttamattomaan odotukseen.
Halusin aloittaa blogin meidän nuorten Etiopian matkan blogin (missionuoret2016.blogspot.com) innoittamana. Kerron blogissani siis koitoksistani intissä sekä hieman sitten sivarissa. Hobitti-sana blogin nimessä kuvastaa mua itteä, sillä mulle on suotu ruhtinaat 160 cm vertikaalista kokoa.
Palveluksen aloitan siis erässä II/16 Kainuun prikaatissa Hoikankankaalla. Tavoitteena olisi päästä sotilaskoiraohjaajaksi. Inttiä vaikeuttaa vain se fakta, etten saanut opiskelupaikkaa tälle syksylle, eli ensi kevät kuluisi jälleen kirjojen parissa. Ei kait mulla muuta. Tervetuloa seuraamaan meikä tytön matkaa tämän päivän alokkaasta huomispäivän marsalkaksi!

- Alokas Viitala