Iltaa kasarmilta tällä kertaa. Kahen viikon gineksestä toinen on ohi viimein ja paljon on ehtiny tapahtua viikossa. Meillä on ollu täällä fyysisesti rennompi viikko ku P5, mut henkisesti mulle raskaampaa. Voisin vähän perua sanojani aiemmasta postauksesta, et mun erikoisruokavalio otetaan huomioon. Leireillä - ja välillä kassulla - ei tuu mulle ruokaa. Kassulla se ei niinkään haittaa, koska täältä pääsee muonituskeskukseen helposti syömään, mut pakkiruokailuissa ei joskus vaa oo mulle ruokaa, jolloin verensokeri laskee aika matalalle. Asia on kuiteski hoidossa onneksi!
Viime viikko on kulunu tiistaina ainakin oppitunneilla istuessa pitkästä aikaa. Meillä oli myös pyykinvaihto, sairaanhoitajan oppitunti ja atr eli ampumataitorata. Meille opetettuja tietoja ja taitoja pistettii siis testiin, eli suoritukset arvioitiin ja ne vaikutti mm. Auk-valintapisteisiin. Testissä oli ainakin telamiinan kaivamista, häiriönpoistoa ja cABC eli ensiapua. Omasta mielestä rastit sujuivat hyvin ja vain yksi taisi mennä uusintaan, koska ymmärsin ohjeet väärin. Ei se haitannut kuitenkaan. Illalla pääsimme vielä viettämään vapaa-aikaa sotkuun.
Keskiviikkona meillä oli koko päivä tst-harjoituksia täynnä, kun harjoiteltiin partion hyökkäystä ja puolustusta tulevaa leiriä varten. Ammuttiin paukkupanoksia, huusin äänen käheäksi partion syöksymisharjoituksissa ja kolautin polvet kiviin yksilön etenemisessä. Paikat hellänä ja muutamasta rakosta huolimatta oli kuitenkin kiva lähteä viettämään iltavapaita kaupungille muutaman tupalaisen ja muiden kanssa. Ekaa kerta pääsin seikkailemaan Kajaanin keskustaan ja käytiin sitten täydentämässä ruokavarastoja torstaina alkavaa leiriä varten. Illaksi takaisin kassulle ja petiin.
 |
Iltavapaille mars! |
Torstaina aamupalan jälkeen pakkailimme leirille reppuja, istuimme hetken oppitunnilla ja lopulta pakkilounaan (jonka söin mukessa namnam hernarnia ja pannaria) lähdinme busseilla kohti leiriä. Noin tunnin jälkeen saavuimme paikalle, lampsimme telttapaikoille, muodostimme ryhmät ja aloimme purkamaan tavaroita. Olin yksin jätkien kanssa samassa teltassa, mutta niin oli moni muukin ja toisaalta on kiva saada vaihtelua sekä tutustua muihin saman ja eri joukkueiden henkilöihin. Teltan kasasimme porukalla piristävässä sateessa, mutta onneksi pystytyksen jälkeen päästiin sisään kuivattelemaan kamppeita. Samana yönä sain ensimmäisen kipinävuoron ja onnistuin saamaan kamiinan niin mansikaksi kuin myös sammumaan. Taitoa sekin! Lopulta kahdentoista jälkeen pääsin nukkumaan makuupussiin.
Perjantai-aamuna herätys klo 5.30 ja aamupalan jälkeen suoraan hyökkäysammuntaa harjoittelemaan. Oikeastaan suurin osa, mukaanlukien meikä, sai värjötellä sateessa ja kylmässä sen viisi tuntia ennen oman partion vuoroa. Nuotiolla odoteltiin sitten muutama tunti, ja koska kaikkien tuli suorittaa rastit niin pääsimme lähtemään takaisin leirille vasta kuuden jälkeen. Leirillä saimme myös viimein päivällisen. Kaikille oli kuitenkin varattu saunavuoro ja lämpö tuntui niin hyvältä kylmän päivän jälkeen. Illalla paistoimme sitten porukalla vaahtokarkkeja nuotiolla, juttelimme ja vietimme laatuaikaa metsässä. Kunnon suklaaleiri, mutta pitää sitä välillä olla.
 |
Ilta-auringossa paistattelua |
Lauantaina meidän osastolla oli puolustusammunnan harjoittelu, jonne saimme marssia muutaman kilometrin matkan. Rasteina meillä oli puolustusammuntaa, puhelimen käyttöä ja kevytkertasingolla ampumista. Singolla ampuminen oli jännittävää, ja itsellä ei ainakaa sormivoimat riittäneet kunnolla, jotta saisi singon laukaistua. Hooma kuitenkin onnistui ja valopatruunalla ampuminen oli yllättävän kivaa. Rastit sujuivat nopeammin kuin edellisenä päivänä, mutta lounasaikaan mulle ei sit tullu ruokaa. Kärsin sitten alhaisesta verensokerista ja oksettavasta olosta, kun mahalaukku huusi vain tyhjyyttä. Sain sitten paluukyydin takaisin leiripaikalle masin kyydissä, mutta koko ajan oli hutera olo ja harkitsin kypärään oksentamista! :D Leiripaikalla oli myös tulla itku, kun päivälliselläkään ei näkyny erikoisruokavalion purkkia ja teki mieli vain heittää rynkky nurkkaan kun ei vaan jaksaminen tuntunu riittävän siinä vaiheessa. En kuitenkaan ehtiny alkaa jäystämään puun kaarnaa, kun kuskit pelasti mut nälältä ja haki mulle purkin "ruokaa" eli ylikeitettyä makaronia. Se oli kuitenkin parempi kuin ei mitään ja sain edes vähän energiaa jaksamista varten. Lopulta lampsimme kaatosateessa bussien saapumispaikalle ja hymy nousi huulille, kun näki toisen komppanian saapuvan leirille meidän lähtiessä pois. Bussissa viimein laskeutui väsynyt hiljaisuus kun kaikki nukkuivat paluumatkan. Kassulla vielä tavaroiden tarkistus, purku ja huolto ennen henkilökohtaista huoltoa. Lämmin suihku oli kyllä ihanaa, mut ihana köhä sieltä metsästä kyl tarttu mukaan melekee kaikille meille. Punkka tuntu ihanalta, ja pään painuessa tyynyyn olin jo unten mailla.
Super-sunnuntaina saatiin koko komppania nukkua kahdeksaan ja brunssi nauttia rauhassa. Oli kuitenkin ampumaratapäivä, jonne siirryttiin ATT eli ampumataitotestin kuivaharjoittelun jälkeen pyörillä. Sukunimen takia en kuitenkaa päässy ampumaan ekan osaston kanssa, joten jouduin odottelemaan jälleen kylmässä ampumakatoksessa, kun muut anpuivat ja ite pääsin vasta kolmannen osaston kanssa ampumaan iltapäivällä. ATT ei kyl menny aivan nappiin, kun tauluun osu vaa 4/12... Päivällisen jälkeen sit poljettiin takaisin kassulle, suoritettiin huolto ja päästiin viettämään vapaa-aikaa. Lähdin sitten vielä salilla käymään ja iltapalalle sotkuun syömään purkkinuudeleita.
Siinä se kulunu viikko meni ja nytten on sitten alkanu toisiksi viimenen viikko p-kaudelta. Aika on kulunu tosi nopiaa! On myös varmistunu et meikästä tulee 165vrk viestimies. Auk kyllä kiinnostais, mut oma elämäntilanne on vähän epävarma sen suhteen, nii annoin paikan mieluummin niille keillä on paremmat mahdollisuudet muutenkin. Ei se silleen haittaa, ja teen kyl parhaani vaik oonkin puolen vuoden kelaperse! Hyvät yöt nyt sinnekin!
- Viestimies Viitala