P8 viikko ohi, valokuvaus ja muutto

Moikka vaa! Tääl mää punkassa istuskelen ja muistan viimein kirjottaa blogia pitkästä aikaa. Viikot kuluu ku siivillä täällä ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Viime viikkokin kului rötvätessä, mut silti ei vaa jaksanu mittää tehä. :D
Maanantaina meillä oli koko komppanian valokuvaus. Homma järjestettiin pituuden mukaan ja meikäläinen komppanian toiseksi lyhimpänä hobittina pääsin eturiviin korpoon alikersanttien viereen. Homma jatkuu yksilön valokuvauksella ja hyvä et kerkes ees istahtaa ku piti jo singahtaa pois. Meille otettii myös tupakuvat ja mukava saaha sellanen virallinen kuva kaikista kokoonpanoista. :) Illemmalla me suunnattiin muutaman kanssa iltavapaille käymään kaupassa ja siemailemaan kuumaa mustaherukkamehua yhden kotiin. Otettii myös epävirallinen tupakuva, mutten sitä taida viitsiä tähän laittaa. :D
Tiistaina meillä oli aamuliikuntaa, jonka jälkeen lounas ja valmistautuminen veteraanikeräystä varten. Pääsin ihan kotikulmille parinsadan metrin päähän keräämään varantoja tupakaverin kanssa. Päivä kului siinä seisoskellessa, mutta päästiin siinä onneks syömään eväitä välissä ja ihmiset tuli juttelemaan meille mukavia. Oli kyl yks mukavimmista palveluspäivistä tähän mennessä! Illalla sit päästiin kassulle yhentoista jälkee vähän mutkan kautta, kun tie oli suljettu
Keskiviikko kului rastikoulutuksen merkeissä, kun me päästiin opettelemaan puhelimen käyttöä, parikaapelin vetoa ja navetusta kunnolla. Omasta mielestä navetus oli mukavinta, koska siinä sai sykkiä samalla kun taiteilin kuorma-auton katolla naamiointiverkkoa laittelemassa. Mukavia hommia, ja onneks en pelkää korkeita paikkoja nii hirveesti. Vapaa-aikana hyvä et jakso käydä ees iltapalalla mukessa. Jäätiin sit muutaman tupalaisen kanssa viettämään viimeistä iltaa ja höpistiin kyl kaikesta.
Torstai oli se pelätty muuttopäivä. Aamusta jo pakkailtiin kaikki kamat reppuun ja loppuaika oli vaa piinaavaa odottelua et millon se muuttokäsky tulee. Lopulta ennen lounasta me muuttajat otetti kaikki kamat kantoon ja hyvästeltii 2vk:n tupa. 1vk:ssa sitten oli loppupäivä yhtä sekasortoa, kun muutettii tupaan, järjesteltiin tavaroita yrittäen tottua tähän menoon. Illalla pääsin onneks salille purkamaan oloa, ja oli meille lääkintämiehille myös mussukkahetki omien kesken. Saatiin myös perintötavaraa!

Fiilikset muuton jälkee

Perjantai oli kauan odotettu lomillelähtö, joka eros hyvinkin paljon edellisestä. Aamuliikuntana lenkki ja kuntosalille, jonka jälkeen periaatteessa siivoiltii aina vähän väliä jotain iltapäivän tarkistusta varten. Iltapäivällä kuului ylimääräisen pikaisen kuntosalin siivoamisen jälkeen "lomille mars!"

Ilta alkaa olla sen verran pitkällä, ja meikäläinenki on alottanu päivän klo 4.45 eli aika mennä nukkumaan. Öitä!

-Viestimies Viitala

P7 viikko ohi, suunnistusta ja polttotaistelurata

Moikat täältä siviilistä. Muutama lomatunti vielä jäljellä ennen kassun arkeen paluuta, mut sitä ennen ehtii kyl ihan hyvin kirjoittaa yhden blogipäivityksen viime viikosta. Tää viikko on kyl kulunu sairaan nopeeta, ja huomenna alkaa jo p-kauden viimeinen viikko! Sitten siirrytäänkin jo yksiköstä toiseen ja aloitetaan erikoistuminen. Vähän meinaa kyl jänskättää.
Maanantaina meillä oli aamunavaus, jonka jälkeen pääsimme aloittelemaan päivää liikuntakoulutuksella. Vihdoin pääsin ekaa kertaa suunnistamaan intin aikana (kaks kertaa menny ohi spol-juttujen takia sillon joskus) ja ihan hyvin se tuntu menevän, vaikken pariin vuoteen ollukkaa suunnistanu. Alikersantti arvioi suoritusajan about tunnin-puoltoista. Nopsana sain ajaksi kuitenkin 42 minuuttia ja hyvillä mielin menin tekemään henkilökohtaista huoltoa melkein puoleksitoista tunniksi, kun muut vielä suunnistivat. Lounaan jälkeen pääsin siivoamaan kassun koulutuskenttää ja etupihaa roskista. Illemmalla meillä oli vielä oppitunti aiheesta Puolustusvoimat työnantajana sekä alustavia tietoja aukista. Oma nimeni oli siellä 165vrk palvelevien joukon kymmenen kärjessä vielä sen illan ajan. Iltavapailla sitten kävimme porukalla sotkussa ja iltapalalla mukessa pitkästä aikaa.
Tiistaina sit oli aamusta rästejä radalta, ja omaksi harmiksi piti uusia yksi. Sateessa ei kuitenkaan kauaa tarvinnu värjötellä, ja pian pääsin jo muiden tupalaisten kanssa tekemään kokovarustarkastuksen. Iltapäivällä pääsimme pyykinvaihtoon tällä kertaa ihan rauhassa. Sateen vuoksi meille ei ollu liikuntakoulutusta apinaradalla, ja sen sijaan meille oli koulutusta itsepuolustuksesta rynnäkkökiväärillä sekä pesäpalloa. Illalla palomääräysoppitunnin lisäksi oli virallinen tiedotus jatkokoulutuspaikoista, ja tällöin tuli tieto lämäriksi pääsystä. Ilon ja pelon sekaisin tuntein otin paikan vastaan, ja odotan kyllä innolla kurssin alkamista. Vapaa-ajalla lähdin sitten vielä salilla ja sotkussa käymään.
Keskiviikkona oli maaginen ja itseä vähän arveluttava polttotaistelurata. Marssimme parin kilometrin matkan yksiköstä radalle, jossa saimme odotella napalmin keittelyä. Kolme rastia, joissa oli palavan ihmisen sammuttaminen, napalmijuoksu ja naamarin eli "nassen" ilmatiiveyden testaus. Pieniä palovammoja sain polveen ensimmäiseltä rastilta, muttei se onneksi toimintaa sen pahemmin haitannut. Napalmin makea katku ennemminkin aiheutti päänvaivaa ja kipuja, kun sitä joutui hengittelemään ilman nassea. Napalmiradan läpi meneminen oli jännittävää, vaikka hieman epäluuloisena sinne astelin. Ei se onneksi lopulta ollut sen kuumempi kuin saunan seinään nojaaminen! Viimeisenä tiiveyden testaus kyynelkaasukopissa nasset päässä, jonka jälkeen saimme mennä koppiin ilman nasseja. Ainutlaatuinen kokemus, pakko myöntää! Tuntui kuin olisi tunkenu päänsä purkkiin täynnä chiliä vapaaehtoisesti, mut en vaihtais kokemusta mistään hinnasta. Rastien suorittamisen jälkeen marssimme takaisin kassulle syömään päivällistä ja huoltamaan varusteita. Keskiviikko oli lisäksi 45 päivän rajapyykki, eli nyt ei intistä lähdetä ilman painavaa syytä ja omasta mielestä nyt oon samalla viivalla kuin jätkät intin suhteen.
Torstaina oli viimein lomillelähtöpäivä kahden viikon gineksen jälkeen. Päivä oli rötväystä täynnä, kun muut suorittivat rästisuorituksia, eikä meille rastien suorittajille ollut oikein mitään tekemistä. Siivosimme tuvan varmaan kolme kertaa, laitoimme kaapit teksiin ja lopulta pääsimme lähtemään lomille. Kyytiä Ouluun ei kassulta sattunut olemaan, joten tupalaisen kyydillä pääsin Kajaanin keskustaan odottelemaan VR-yhteyden lähtemistä. Lopulta kahdeksan jälkeen illalla olin perillä Oulussa ja valmiina viettämään ansaittua lomaa (ja jälleen sairastamaan flunssaa...)
Nyt loput pakkailut ennen lähtöä, ja kohta tää p-kausi onkin jo ohi. Vähän jo masentaa, et meidän mahtava tupa hajoaa, muttei onneksi kauas, kun vaan kolme muuttaa tuvasta viereiseen yksikköön lasioven toiselle puolen!

- Viestimies Viitala

PS. Lisäsin myös TJ-laskurin tuonne sivuun keh keh!

Pikainen tilannepäivitys

Keskiviikkona tuli meikäläisen tietoon, ettei oletettu palvelusaikani tule enää olemaan 165 vuorokautta kelaperseenä, vaan komppanian yliluutnantti kysyi halukkuuttani lääkintämieheksi. Ei siihen voinut muuta todeta kuin kyllä siinä kahden minuutin varoitusajalla kesken oppitunnin. Meikätytöstä tuleekin sitten 255 vuorokautta palveleva lääkintämies! Yksikkö vaihtuu sitten ensi viikolla toisesta viestikomppaniasta ensimmäiseen ja kauhea ikävä kyllä tulee meidän yksikön tyyppejä. Onneks en kuitenkaan muuta yksin, vaan toinenkin meidän yksiköstä pääsi lämäriksi. Meikäläinen vaa sattu olemaan varavaihtoehto, kun ilmeisesti toisesta yksiköstä ei ollut halukkaita. Ei se kuitenkaan haittaa mua. Siviilissä asioita piti vaa vähä järkätä, mut homma selvä! :)

- Viestimies Viitala

P6 viikko ohi, ATR ja ampumaharjoitusleiri

Iltaa kasarmilta tällä kertaa. Kahen viikon gineksestä toinen on ohi viimein ja paljon on ehtiny tapahtua viikossa. Meillä on ollu täällä fyysisesti rennompi viikko ku P5, mut henkisesti mulle raskaampaa. Voisin vähän perua sanojani aiemmasta postauksesta, et mun erikoisruokavalio otetaan huomioon. Leireillä - ja välillä kassulla - ei tuu mulle ruokaa. Kassulla se ei niinkään haittaa, koska täältä pääsee muonituskeskukseen helposti syömään, mut pakkiruokailuissa ei joskus vaa oo mulle ruokaa, jolloin verensokeri laskee aika matalalle. Asia on kuiteski hoidossa onneksi!
Viime viikko on kulunu tiistaina ainakin oppitunneilla istuessa pitkästä aikaa. Meillä oli myös pyykinvaihto, sairaanhoitajan oppitunti ja atr eli ampumataitorata. Meille opetettuja tietoja ja taitoja pistettii siis testiin, eli suoritukset arvioitiin ja ne vaikutti mm. Auk-valintapisteisiin. Testissä oli ainakin telamiinan kaivamista, häiriönpoistoa ja cABC eli ensiapua. Omasta mielestä rastit sujuivat hyvin ja vain yksi taisi mennä uusintaan, koska ymmärsin ohjeet väärin. Ei se haitannut kuitenkaan. Illalla pääsimme vielä viettämään vapaa-aikaa sotkuun.
Keskiviikkona meillä oli koko päivä tst-harjoituksia täynnä, kun harjoiteltiin partion hyökkäystä ja puolustusta tulevaa leiriä varten. Ammuttiin paukkupanoksia, huusin äänen käheäksi partion syöksymisharjoituksissa ja kolautin polvet kiviin yksilön etenemisessä. Paikat hellänä ja muutamasta rakosta huolimatta oli kuitenkin kiva lähteä viettämään iltavapaita kaupungille muutaman tupalaisen ja muiden kanssa. Ekaa kerta pääsin seikkailemaan Kajaanin keskustaan ja käytiin sitten täydentämässä ruokavarastoja torstaina alkavaa leiriä varten. Illaksi takaisin kassulle ja petiin.

Iltavapaille mars!

Torstaina aamupalan jälkeen pakkailimme leirille reppuja, istuimme hetken oppitunnilla ja lopulta pakkilounaan (jonka söin mukessa namnam hernarnia ja pannaria) lähdinme busseilla kohti leiriä. Noin tunnin jälkeen saavuimme paikalle, lampsimme telttapaikoille, muodostimme ryhmät ja aloimme purkamaan tavaroita. Olin yksin jätkien kanssa samassa teltassa, mutta niin oli moni muukin ja toisaalta on kiva saada vaihtelua sekä tutustua muihin saman ja eri joukkueiden henkilöihin. Teltan kasasimme porukalla piristävässä sateessa, mutta onneksi pystytyksen jälkeen päästiin sisään kuivattelemaan kamppeita. Samana yönä sain ensimmäisen kipinävuoron ja onnistuin saamaan kamiinan niin mansikaksi kuin myös sammumaan. Taitoa sekin! Lopulta kahdentoista jälkeen pääsin nukkumaan makuupussiin.
Perjantai-aamuna herätys klo 5.30 ja aamupalan jälkeen suoraan hyökkäysammuntaa harjoittelemaan. Oikeastaan suurin osa, mukaanlukien meikä, sai värjötellä sateessa ja kylmässä sen viisi tuntia ennen oman partion vuoroa. Nuotiolla odoteltiin sitten muutama tunti, ja koska kaikkien tuli suorittaa rastit niin pääsimme lähtemään takaisin leirille vasta kuuden jälkeen. Leirillä saimme myös viimein päivällisen. Kaikille oli kuitenkin varattu saunavuoro ja lämpö tuntui niin hyvältä kylmän päivän jälkeen. Illalla paistoimme sitten porukalla vaahtokarkkeja nuotiolla, juttelimme ja vietimme laatuaikaa metsässä. Kunnon suklaaleiri, mutta pitää sitä välillä olla.

Ilta-auringossa paistattelua

Lauantaina meidän osastolla oli puolustusammunnan harjoittelu, jonne saimme marssia muutaman kilometrin matkan. Rasteina meillä oli puolustusammuntaa, puhelimen käyttöä ja kevytkertasingolla ampumista. Singolla ampuminen oli jännittävää, ja itsellä ei ainakaa sormivoimat riittäneet kunnolla, jotta saisi singon laukaistua. Hooma kuitenkin onnistui ja valopatruunalla ampuminen oli yllättävän kivaa. Rastit sujuivat nopeammin kuin edellisenä päivänä, mutta lounasaikaan mulle ei sit tullu ruokaa. Kärsin sitten alhaisesta verensokerista ja oksettavasta olosta, kun mahalaukku huusi vain tyhjyyttä. Sain sitten paluukyydin takaisin leiripaikalle masin kyydissä, mutta koko ajan oli hutera olo ja harkitsin kypärään oksentamista! :D Leiripaikalla oli myös tulla itku, kun päivälliselläkään ei näkyny erikoisruokavalion purkkia ja teki mieli vain heittää rynkky nurkkaan kun ei vaan jaksaminen tuntunu riittävän siinä vaiheessa. En kuitenkaan ehtiny alkaa jäystämään puun kaarnaa, kun kuskit pelasti mut nälältä ja haki mulle purkin "ruokaa" eli ylikeitettyä makaronia. Se oli kuitenkin parempi kuin ei mitään ja sain edes vähän energiaa jaksamista varten. Lopulta lampsimme kaatosateessa bussien saapumispaikalle ja hymy nousi huulille, kun näki toisen komppanian saapuvan leirille meidän lähtiessä pois. Bussissa viimein laskeutui väsynyt hiljaisuus kun kaikki nukkuivat paluumatkan. Kassulla vielä tavaroiden tarkistus, purku ja huolto ennen henkilökohtaista huoltoa. Lämmin suihku oli kyllä ihanaa, mut ihana köhä sieltä metsästä kyl tarttu mukaan melekee kaikille meille. Punkka tuntu ihanalta, ja pään painuessa tyynyyn olin jo unten mailla.
Super-sunnuntaina saatiin koko komppania nukkua kahdeksaan ja brunssi nauttia rauhassa. Oli kuitenkin ampumaratapäivä, jonne siirryttiin ATT eli ampumataitotestin kuivaharjoittelun jälkeen pyörillä. Sukunimen takia en kuitenkaa päässy ampumaan ekan osaston kanssa, joten jouduin odottelemaan jälleen kylmässä ampumakatoksessa, kun muut anpuivat ja ite pääsin vasta kolmannen osaston kanssa ampumaan iltapäivällä. ATT ei  kyl menny aivan nappiin, kun tauluun osu vaa 4/12... Päivällisen jälkeen sit poljettiin takaisin kassulle, suoritettiin huolto ja päästiin viettämään vapaa-aikaa. Lähdin sitten vielä salilla käymään ja iltapalalle sotkuun syömään purkkinuudeleita.
Siinä se kulunu viikko meni ja nytten on sitten alkanu toisiksi viimenen viikko p-kaudelta. Aika on kulunu tosi nopiaa! On myös varmistunu et meikästä tulee 165vrk viestimies. Auk kyllä kiinnostais, mut oma elämäntilanne on vähän epävarma sen suhteen, nii annoin paikan mieluummin niille keillä on paremmat mahdollisuudet muutenkin. Ei se silleen haittaa, ja teen kyl parhaani vaik oonkin puolen vuoden kelaperse! Hyvät yöt nyt sinnekin!

- Viestimies Viitala

P5 viikko ohi, mosaleiri ja valapäivä

Valalomilta terveisiä ja vielä viimeisiä lomatunteja vietellään ennen paluuta kassun arkeen. Tää viikko onkin ollu täynnä menoa ja toimintaa!

Maanantaina me aamusta alkaen pakattiin ensimmäistä leiriä varten. Vähän jännittyneenä odotin leiriä, koska vaikka oonki vaelluksilla ym reissuilla metässä käyny nii on se silti aina vähä erilaista. Intin tapaan on aina kiire odottamaan, joten hetki varrottii et päästii lähtemään ja tavarat koottua autoihin. Marssittiin noin kilsa meidän määränpäähän eli Rouvankankaalle, jonne sitten pystytimme leirin, kaivoimme poteroita apinan raivolla ja viettäisimme seuraavat kaksi yötä siinä paikassa Vähän huonona puolena se, et meidän leiri sattui nyt vaa olemaan kauimmaisena kaikesta ja ruokaa kantaessa leiripaikalle tuli samalla kilsan lenkki tehtyä ees ja taas. Päivä kului meillä leirin pystytykseen, poteroisen kaivamiseen, poteroralliin ja muiden sotilastaitojen opetteluun. Keräsin myös himona mustikoita, kun niitä sieltä sattui löytymään sopivasti välipalaksi. Yöksi meille oli määrätty vartio- ja kipinämikkovuoroja, mutten itse päässyt tällä leirillä ollenkaan kamiinavahdiksi. Maanantai-tiistain välisenä yönä kykin poterossa välillä 23-00 ja 05-06. Iltapala piti vetää sairaan nopeeta naamaan ja sit syöksyä poteroon vahtivuoroon. Ei siinä mitään, mutta tuntui et itikat oli koko ajan syömässä vaikka sitä sääskimyrkkyä oli suihkuteltu aika määrät.

Tiistaina me sitte käytiin erilaisia koulutusrasteja mm. käsikranaatin heittoa. Rastien jälkeen pääsimme syömään lounasta kuinkas muutenkaan kuin pakeista. Harrastimme myös lisää poterorallia, jossa tulee kyllä hiki ja rakkoja kumppareiden hinkatessa kantapäihin. Meille määrättiin myös vara-asemat ja sattumoisin meikäläisellä oli kaikista kauimmaiset poterot osunu kohdalle. Alle kahteen minuuttiin yritettiin rämpiä poterosta toiseen samalla yrittäen välttää lentämästä naamalleen sinne mättäälle. Koulutuksessa oli myös vartiomiehen toimintaa ja lisää hälytyksiä. Päivällinen oli pakkiruokailuksi kerrankin maittava omaan makuun, ja siinä puun alla kykkiessä leiri ei tuntunu hetkeen mitenkään pahalta ja et siitä vois selvitä jopa kunnialla. Illan me pelättiin sitten yöhälytyksiä, kun niistä oli kuulunu huhuja ja muilla komppanioilla niitä oli sattunut olemaa. Ei meille kuitenkaan niitä tullu ja meidän asema sai nukkua yönsä rauhassa. Tälle yölle mulle sattui vartiovuoro välillä 03-05 ja sitten yritin kammeta itteni poterosta teltan lämpöön edes hetkeksi. Lämpö palasi sormiin ja varpaisiin vasta kun alettiin purkamaan telttaa ja pakkaamaan kamoja kasaan.

Keskiviikkona matkattiin siis aamupalalle metsän toiseen reunaan, odoteltii marssin alkamista ja nukahdin sopivasti soralle käskyjä odotellessa. Oletettavasti meidän marssi ei ollutkaan vain 10km vaa jouduttii vähäsen kiertämään, kun teidrn käyttö kiellettiin. Kassulle me päästiin viimein syömään lounasta, putsaamaan leirikamoja ja sit mulle tuli kiire VMTK-kokoukseen auditorioon. Kokous ei ollut aivan sitä mitä odotin, mut kuiteski tosi kivaa ja tykkään hommasta tosi paljon. Päästiin myös viimein muonituskeskukseen syömään pitkästä aikaa ja kahviliput kaupan päälle. Muut oli sillä välin tehny asehuoltoa ja illalla me lähdettiin sitte käymää saunassa Heikinhallilla. Teki kyllä hyvää pakko myöntää! Yhdet synttäritki me sinä iltana vieteltii mutakakun merkeissä ja mentii viel kokelaiden pitämään mussukkahetkeen tv-tupaan.

Torstaina valmistauduttiin ampumaradalle menoa varten ja ampumataitotestiin. Ei menny nii hyvin ku oisin halunnu, sillä 7/12 taulussa. Ens kerralla sit ehkä vähä paremmin. Kuitenkin jopa viis meistä sai ammuttua itselleen kuntsarin ja oon tosi ylpee et yks naisistaki sai sen! Sieltä palattiin sitten polkien ja sain kehuja hyvästä äänenkäytöstä pyörämarssilla. Koukattiin tuvan kautta, vaihdettiin täystaisteluvarustus päälle ja sitten jälleen rakseja suorittamaan. Ne oli eräänlaisia testejä, ja omalla kohdalla vaa yks tuntu menevän hyvin. Illalla sitten mulla oli haastattelu kirjurin hommiin, ja se tuntu menevän kyl ihan hyvin. Excel-taulukon testit meni vähä penkin alle, mut muuten se homma olis ittelld aika sopiva. Jälleen tuli kiire vaihtamaan kamoja iltavahvaria varten, mut onneks tupakaverit on nii ihania ja auttaa aina ku apua tarvii.

Perjantai meillä oli vähän rennommaksi merkitty, mut päiväohjelmaan tuli vähän muutoksia. Pyykinvaihtoon meillä oli tunnin sijaan vain vartti, missä ajassa pitäisi ehtiä takaisin yksikköön vaihtamaan lomapuku päälle valaharjoituksia varten. Harjoitukset oli ehkä omalta osalta puuduttavaa, koska jalat oli hellänä. Päästiin kuitenkin jossain vaiheessa poistumaan harjoituksista ja vähän manailin siinä sitten. Onneksi päästiin mukeen syömään päivällinen ja lounas, nii ei tarvinnu kärsiä pakeista yhteen päivään. Kävin illalla vielä pienimuotoisella ärsytyslenkillä ja hakemassa sotkusta munkkeja lauantain matkaevääksi.

Lauantai oli h-hetki, sillä enää vähän aikaa et me oltais alokkaita. Aamulla valmistauduttii jo vaihtamalla suoraan lomapuku päälle, vähän laittamalla naamaa edustuskuntoon ja hermoilemalla et tuleeko kukaan sinne valaan ja jos tulee nii onko ajoissa. Vala sujui hyvin siihen nähden, et me laulettii valalaulu hiukan liian nopeeta soittokuntaan verrattuna. Itteä pänni, mut sen jälkee meidät julistettiin sotamiehiksi. Tämän jälkeen heitettiin aseet laatikkoihin, reput selkää ja mars lomille. Oli ihanaa nähdä oma kulta ja muut vieraat sitten siellä valan jälkeen. Lähdettii sit ajamaan kohti Oulua kummitädin työpaikan kautta koukaten. Juotiin teet ja kahvit virkistykseksi, juteltii ja viimein illalla pizzerian kautta kotia.

Nyt tää loma alkaa olla jo ohi ja seuraavan kerran lomille vasta kahden viikon päästä. Tää aika on menny tosi nopsaa, ja enää pari viikkoa p-kautta jäljellä. Kohta on tiedossa koulutushaara ja itteä ainaski jänskättää!

Eilen alokas, tänään viestimies, muttei koskaan suuri ja mahtava!

- Viestimies Viitala