E-kausi alkaa olla aikalailla puolessa välissä, ja nyt ollaan sitten lääkintämiehenä valmiina toimintaan. Meidän viikko on kulunu siis metässä aikalailla, enemmän tai vähemmän siitä nauttien.
Maanantai meillä lähti käyntiin klo 5 aamulla ensin herätyksellä, joka muuttu sitten hälytykseksi. Petikamppeet kaappiin, vaatteet päälle ja kamat kantoon. Ulkona me sitten pakattiin meidän huoltojoukkueen kamoja laskennan jälkeen maseihin. Aamupäivä kului kuiteski suurimmilta osin odotellessa seuraavia ohjeita, ja lopulta lounaan jälkeen me lähdettiin kohti leirintäaluetta moottorimarssilla. Monta maastovihreää autoa letkassa lähti kohti pohjoista, ja muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuttiin perille. Me lääkintämiehet ei oltu harjoiteltu huoltojoukkueen toimintaa muuten kuin teoriassa, joten kaikki tuntu aluksi vähän oudolta. Kerran kuitenki ku sen tekee nii kyl sitä sitten lihasmuistin kautta alkaa muistamaan. Harjoiteltiin siis perus puolustustekniikoita, jonka jälkeen perustettiin viimein meidän ehp. Siitä päästiin sitten meidän muonitusryhmän tekemälle päivälliselle ja meikäläinen nautti sissimuonaa, joka tulis mulle tutuksi seuraavan viiden päivän aikana (tällä leirillä se erikoisruokavalio ei oo kyl muuta ku huonoa onnea). Meillä meni lopulta todella myöhään, et saatin hommat tehtyä loppuun asti. Meinas vähän väsyttää, ku me saatiin majoitusteltta pystyyn vasta kahentoista maissa, polttopuut tehtyä ja meikäläisellä oli viel sen verran kiva vartiovuoro kello 02-04 eli Jack Power. Ramppasin siis kahen teltan väliä siinä ja yritin pitää tulta molemmissa kamiinoissa. Pari kertaa ne ehti siinä sammua, ja yhden kerran meikä sitten säikäytettii nii et koko harjoitusalue kaiku kiljaisusta. Eipä siinä mitää, mut meille ei myöskää ollu iltapalaa, koska aukilaiset oli syöny meidänki osuuden. Aamupalaa siis odottellessa.
Tiistaina me sitten päästii vihdoin aamupalaa syömään illan nääntymisen jälkeen. Päivät meillä kulu koulutusten parissa, ku aluksi kierrettii se meidän harjoitusalue, jonka jälkee harjoteltii varamiinoitteita ja ilmatorjuntakonekiväärin toimintaa. Välissä käytiin lounaalla ja ilta meillä kulu telttapaikan vaihtamisessa vähän järkevämpään paikkaan. Jälleen mulla oli Jack Power, mut molemmat oli onneks kipinässä istumista, sillä ei ois yhtään huvittanu olla kiertoparivartiossa niinku jotku joutuki.
Keskiviikkona oli herätys klo 5 ja aloitettiin kaiken purkaminen siirtymisen vuoksi. Me saatiin ehp kasaan vähän päälle tunnissa, ja oltiinki sit loppuaika toimeettomana ku ootettii muiden ryhmien valmistumista. Aamupala me saatiin sitten joskus kaheksan maissa viimein, ja siinä välissä oli lisää odottelua ennen lounasta. Sitten me tehtii sellane 3 kilometrin moottorimarssi, joka oli osa siirtymisharjoitusta. Tehtiin siis kaikki uudestaan puolustuksesta ja huoltopaikkojen perustamisesta asti. Lisäksi meillä oli joukkueenjohtajan puolustusharjoitus, eli meikäläinen siellä sitten sykki sitä harjoituspaikkaa ympäri taistelulähettinä, vaihtoasemataistelijana ja nyrkkiosaston jäsenenä. Sinä päivänä tuli muutama kilometri juostua taistelukamat päällä. Kaikista "miellyttävintä" oli tieteski lähtä juoksemaan sinne vaihtoasemaan suojelukamat päällä melkee kilsan päähän. Lopulta noin neljän ja puolen tunnin kuluttua oltii saatu kaikki tehtyä ja päästiin viimein syömään päivällistä (sissimuonaa meikälle mitäpä muuta). Illalla sain sitten vähän mukavamman vuoron toisen lämärin kanssa.
Mentiin kulunvalvontapaikalle klo 04-06 torstain aamuyöstä. Pahinta siinä oli tietenki pimeys, ja kun siinä yksinäs aloit miettimään kaikkia mukavia kauhutarinoita, -pelejä ja -elokuvia. Puol tuntia jaksoin siinä istua värjötellä kannolla ja sen lopun puoltoista tuntia sitten pyörin ympyrää ja tein kyykkyjä etten vaa kylmety. Meidän vuoro päätty siis sillon kuudelta, mut vaihtomiehet tuli seiskalta nii päästii sillon vasta pois ja syömään aamupalaa. Seiskan jälkee meillä alko lisäksi koulutukset. Aamupäivällä harjoiteltiin ajoneuvojen ajattamista käsimerkein lounaaseen asti, mut meikäläinen sai kerrankin hyviä nakkihommia. Juoksin ehp:lle, kävin täyttämässä veden ja dieselin. Jäin sinne sitten loppu aamuksi harjoittelemaan mm. lihaspistoksia. Lämärit saa periaatteessa tehä niitä vaa sodassa, tosin oli kiva päästä harjoittelemaan sitä käytännössä vähäsen. Iltapäivällä lounaan jälkeen koulutus painottu puolustuksen ja sirotemiinoitteen toimintaan. Hypittii masien lavoille ja sieltä pois alle minuuttiin. Jälleen meikäläinen siellä sai juosta koukkaamaan, tiedustelemaan ja viemään viestiä. Päivällisen jälkeen meillä oli hetki harmaata aikaa ja päätin siinä sitten mennä hetkeks lämpimään telttaan makoilemaan. Ei kait siinä, mut keho pisti stoppia ja migreeni puski päälle. Sain tunnin unta ja sitten toisen lämärin ja alikin avulla pääsin meidän ehp:lle hakemaan lääkettä. Palasin telttaan yksin vähän haparoiden ja yritin siinä saada sitten levättyä sitä pahaa oloa pois. Yöksi sain mukavamman kipinävuoron klo 01-03, ja siinä oli vähän parempi olo. Myrskyn pauhatessa ulkona oli sitten kiva istua siinä kamiinan lämmössä ja siinä hetken sääli niitä ketkä oli ulkona vartiossa.
Perjantaina aamupalan jälkeen purettiin kamat ja ennen kymmentä meillä oli kaikki lähtövalmiina. Aikainen lounas ja sen jälkeen bussiin nousu. Aukilaiset tuli siihen samaan kyytiin ja oli mukava jutella vanhan tupakaverin kanssa koettelemuksista. Suurimman osan bussimatkasta kuiteski nukuin ja keräsin voimia viikon rasituksen jälkeen. Kassulle me saavuttii viimein yhen jälkee iltapäivällä. Muiden lähdössä lomille me huoltojoukkueen kanssa mentiin huoltamaan meidän kamoja, ja saatiin kaikki valmiiksi vasta seiskan jälkeen illalla. Vietettii yks turha yö kassulla ja lauantaina ohjelmattoman päivän jälkeen päästii viimein lähtemään lomille.
Nyt ens viikko on onneks vähän tynkä, ku maanantaina palataan kassulle ja huolto lähtee torstaina siirto-viikonloppuvapaille palaten vasta sunnuntaina. Tiistain ja todnäk keskiviikon mää sit vietän hammaslääkärin apulaisen hommissa. Yritän viel parannella itteeni tässä ennen paluuta, kun aamulla sellanen kiva 38 astetta kuumetta. Lyhyt viikko edessä ja se auttaa jo paljon.
- Viestimies Viitala
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
E4 viikko ohi, toiminta varuskuntasairaalalla ja lääkintämieskurssin päätös
E4 viikko oli meillä enemmänkin ea2-pätevyyteen liittyvää kuin lääkintämiehen tehtäviin painottuvaa. Opiskelimme paljon asioita, joista on hyötyä myös siviilissä ja saimme lopuksi ea2-pätevyyden.
Maanantaina aamuliikunnan ja muiden aamutoiminen jälkeen kurssilla istuimme koko aamupäivän teoriatunneilla. Tunneilla kävimme mm. toimintaa onnettomuustilanteissa, kuinka potilaan tutkiminen eroaa intissä ja siviilissä ym. Harjoiteltiin myös vähän käytännössä, miten tulee toimia sähkötapaturmassa ja palovammojen kanssa. Iltapäivällä lounaan jälkeen me päästiin sitten vaihtamaan pyykkiä. Kurssin jälkeen meidän lämäreiden piti olla mukana huoltojoukkueen toiminnassa, ja me sitten opiskeltiin 45 minuutissa kaikki mitä muu huoltojoukkue oli käyny 8 tuntia. Aivot vaa suli siinä vaiheessa, ku oli koko päivän muutenki istunu oppitunneilla. Lisäksi meillä oli leirille valmisteluita, eli sidottiin naamiointiverkot valmiiksi seuraavan viikon leiriä varten. Osa porukasta kävi aina välissä opiskelemassa kenttäpuhelimen toimintaa, joka me oltii 2VK:ssa harjoiteltu jo P-kaudella. Ei siinä mitään, kertaus on opintojen äiti. Navet me saatii kuiteski vasta yhdeksän jälkeen valmiiksi, jonka jälkee pikasesti valmistautuminen iltavahvuuslaskentaa varten. Hyvä et kerkes ees suihkussa käydä ennen hiljaisuutta.
Tiistaina me kierrettiin varuskuntasairaalaa ja opeteltiin sen toimintaa. Lisäksi meille opetettiin näön sekä kuulon tutkiminen ja verenpaineen mittaaminen niin manuaalisesti kuin myös digitaalisesti. Oli mielenkiintoista tutkia toisiamme, ja käytännössä me päästään tekemään näitä sitten uusien alokkaiden saapuessa ja kotiutustarkastuksissa. Illalla me ei kuiteskaa kierrelty huoltojoukkueen mukana, koska heillä oli ollu rasteja päivällä. Kulutettii iltaa sit lämäreiden kanssa opiskelun parissa.
Keskiviikkona koettiin lisää teoriatunteja sairauskohtauksista, myrkytyksistä ja elvytyksestä. Meillä oli myös lisää harjoituksia hypotermiasta, lämpöhalvauksesta ja mm. imulaitteen toiminnasta. Joka ryhmästä sit yks onnekas sai koittaa nenänieluputkea itelleen. Oma rohkeus ei siihen kuiteskaa riittäny nii jätin välistä. Oli vähän epämukavan näköstä hommaa. Sain myös tietää et pääsin siihen hammaslääkärin apulaisen hommaan! Illalla mulla oli sitten yhden spollen ja muutaman muun kurssilaisen kanssa käytännönkokeen rästit, kun ei oltu suoritettu sitä sillon viime viikolla. Me oltii spollen kanssa sitten parina, ja pakko myöntää et saatoin olla vähän kovakouranen ku piti evakuoida ja sitten laittaa avaruuslakana päälle. Samoin eräälle alikersantille tein tarkemman tutkimisen, ja sekin vähän kovakouraisesti, mutten onneks yhtä pahasti. :D Muut meidän EVK:n lämärit sillä välin pakkas meidän ehp-kamoja konttiin ens viikon leiriä varten ja siinä illalla kasin maissa me sitte päästii sieltä käytännönkokeesta. Kyselin sit kouluttajalta tuloksia, ja kuulemma tosi korkeet pistemäärät oli tullu mulle, et vaa muutamia pisteitä puuttu joka rastilta nii ois ollu täydet.
Torstaina päästiin katselemaan ambulanssia ja sirraa sisältä päin, jos me joudutaan esimerkiksi evakuoimaan sairaanhoitajan kanssa potilas nii meidän pitää tietää sisältö. Kokeiltiin sisärasteilla lisäksi tyhjiölastojen laittoa jalkaan, käteen ja koko ruumiiseen. Pääsin koekaniiniksi siihen ruumispussiin ja olo oli kyl mukava siinä, kun tyhjiölasta muotoutu sopivaksi. Oisin voinu vaikka jäähä siihen. Iltapäivällä meillä oli kenttärovastin oppitunti kaatuneista ja kuoleman kohtaamisesta tällä kertaa enemmänki tunteen kuin tehtävän tasolla. Keskustelua synty mm. armokuolemasta kentällä, et jos se oma kaveri on nii kivuissaan nii voiko sitä päästää niistä kivuista. Vaikeita asioita nämäki, mut lämäreiden on pakko keskustella näistä asioista et niitä voi käsitellä. Haettiin myös varusvarastolta meille taistelupelastajan reisilaukun tilalle lääkintämiehen laukku, johon me saatii sitten tarvikkeita täytettyä veksissä. EVK:ssa kaikki muut oli sitten lähteny lomille, paitsi me lämärit joilla loppuis kurssi vasta perjantaina. Chillailtii sitten se yks ilta rauhassa porukalla, kävin salilla ja grillillä hakemassa meille porukalla kurssin päättömätöt. Osa jäi tv-tupaan sitten vielä katsomaan Suomi-peliä, mut meikäläinen halus vaa nukkumaan sitten.
Perjantaina meillä oli ainoastaan kurssin päättäminen ja saatiin todistukset kurssin suorittamisesta. Viimein lämäri! Loppupäivä saatiin vapaaksi, käytiin lämäriporukalla sotkussa ja syömässä ennen ku lähettii lomille. Lääkintämieskurssi oli siis meidän osalta ohi, mutta nyt alkaa vasta se todellinen työ.
- Viestimies Viitala
Maanantaina aamuliikunnan ja muiden aamutoiminen jälkeen kurssilla istuimme koko aamupäivän teoriatunneilla. Tunneilla kävimme mm. toimintaa onnettomuustilanteissa, kuinka potilaan tutkiminen eroaa intissä ja siviilissä ym. Harjoiteltiin myös vähän käytännössä, miten tulee toimia sähkötapaturmassa ja palovammojen kanssa. Iltapäivällä lounaan jälkeen me päästiin sitten vaihtamaan pyykkiä. Kurssin jälkeen meidän lämäreiden piti olla mukana huoltojoukkueen toiminnassa, ja me sitten opiskeltiin 45 minuutissa kaikki mitä muu huoltojoukkue oli käyny 8 tuntia. Aivot vaa suli siinä vaiheessa, ku oli koko päivän muutenki istunu oppitunneilla. Lisäksi meillä oli leirille valmisteluita, eli sidottiin naamiointiverkot valmiiksi seuraavan viikon leiriä varten. Osa porukasta kävi aina välissä opiskelemassa kenttäpuhelimen toimintaa, joka me oltii 2VK:ssa harjoiteltu jo P-kaudella. Ei siinä mitään, kertaus on opintojen äiti. Navet me saatii kuiteski vasta yhdeksän jälkeen valmiiksi, jonka jälkee pikasesti valmistautuminen iltavahvuuslaskentaa varten. Hyvä et kerkes ees suihkussa käydä ennen hiljaisuutta.
Tiistaina me kierrettiin varuskuntasairaalaa ja opeteltiin sen toimintaa. Lisäksi meille opetettiin näön sekä kuulon tutkiminen ja verenpaineen mittaaminen niin manuaalisesti kuin myös digitaalisesti. Oli mielenkiintoista tutkia toisiamme, ja käytännössä me päästään tekemään näitä sitten uusien alokkaiden saapuessa ja kotiutustarkastuksissa. Illalla me ei kuiteskaa kierrelty huoltojoukkueen mukana, koska heillä oli ollu rasteja päivällä. Kulutettii iltaa sit lämäreiden kanssa opiskelun parissa.
Keskiviikkona koettiin lisää teoriatunteja sairauskohtauksista, myrkytyksistä ja elvytyksestä. Meillä oli myös lisää harjoituksia hypotermiasta, lämpöhalvauksesta ja mm. imulaitteen toiminnasta. Joka ryhmästä sit yks onnekas sai koittaa nenänieluputkea itelleen. Oma rohkeus ei siihen kuiteskaa riittäny nii jätin välistä. Oli vähän epämukavan näköstä hommaa. Sain myös tietää et pääsin siihen hammaslääkärin apulaisen hommaan! Illalla mulla oli sitten yhden spollen ja muutaman muun kurssilaisen kanssa käytännönkokeen rästit, kun ei oltu suoritettu sitä sillon viime viikolla. Me oltii spollen kanssa sitten parina, ja pakko myöntää et saatoin olla vähän kovakouranen ku piti evakuoida ja sitten laittaa avaruuslakana päälle. Samoin eräälle alikersantille tein tarkemman tutkimisen, ja sekin vähän kovakouraisesti, mutten onneks yhtä pahasti. :D Muut meidän EVK:n lämärit sillä välin pakkas meidän ehp-kamoja konttiin ens viikon leiriä varten ja siinä illalla kasin maissa me sitte päästii sieltä käytännönkokeesta. Kyselin sit kouluttajalta tuloksia, ja kuulemma tosi korkeet pistemäärät oli tullu mulle, et vaa muutamia pisteitä puuttu joka rastilta nii ois ollu täydet.
Torstaina päästiin katselemaan ambulanssia ja sirraa sisältä päin, jos me joudutaan esimerkiksi evakuoimaan sairaanhoitajan kanssa potilas nii meidän pitää tietää sisältö. Kokeiltiin sisärasteilla lisäksi tyhjiölastojen laittoa jalkaan, käteen ja koko ruumiiseen. Pääsin koekaniiniksi siihen ruumispussiin ja olo oli kyl mukava siinä, kun tyhjiölasta muotoutu sopivaksi. Oisin voinu vaikka jäähä siihen. Iltapäivällä meillä oli kenttärovastin oppitunti kaatuneista ja kuoleman kohtaamisesta tällä kertaa enemmänki tunteen kuin tehtävän tasolla. Keskustelua synty mm. armokuolemasta kentällä, et jos se oma kaveri on nii kivuissaan nii voiko sitä päästää niistä kivuista. Vaikeita asioita nämäki, mut lämäreiden on pakko keskustella näistä asioista et niitä voi käsitellä. Haettiin myös varusvarastolta meille taistelupelastajan reisilaukun tilalle lääkintämiehen laukku, johon me saatii sitten tarvikkeita täytettyä veksissä. EVK:ssa kaikki muut oli sitten lähteny lomille, paitsi me lämärit joilla loppuis kurssi vasta perjantaina. Chillailtii sitten se yks ilta rauhassa porukalla, kävin salilla ja grillillä hakemassa meille porukalla kurssin päättömätöt. Osa jäi tv-tupaan sitten vielä katsomaan Suomi-peliä, mut meikäläinen halus vaa nukkumaan sitten.
Perjantaina meillä oli ainoastaan kurssin päättäminen ja saatiin todistukset kurssin suorittamisesta. Viimein lämäri! Loppupäivä saatiin vapaaksi, käytiin lämäriporukalla sotkussa ja syömässä ennen ku lähettii lomille. Lääkintämieskurssi oli siis meidän osalta ohi, mutta nyt alkaa vasta se todellinen työ.
- Viestimies Viitala
E3 viikko ohi, lääkintämiesleiri ja sairastelua
Pitkästä aikaa tässä ajattelin päivittää blogia ajan tasalle viikko kerrallaan. Vähän meinannu jäähä tää kirjoittelu vähemmälle, mutta yritän kirjoittaa aina kun jaksaa. Aloitetaan siis viikosta E3.
Maanantai kului ihan normaalisti, eli aloitettiin aamuliikunnalla, jonka jälkeen takaisin punkan lämpöön hetkeksi. Etuaamupalan jälkeen lähettii sitten muiden EVK:n lämäreiden kanssa kurssille. Kurssilla meille ei ollu silloin oikein paljoa, koska perjantaina olimme harjoitelleet nestehoidon. Jäljelle jäi harjoitusoppitunti seuraavan kolmen päivän leiriä koskien. Iltapäivällä kävin sitten hammaslääkärin apulaisen haastattelussa, joka tuntui menevän hyvin. Siitä sitten kurssin yhteiseen varustevaihtoon lounaan jälkeen, ja loppupäivä oli meille valmistautumista leirille. Pakkailimme siinä sitten tavaroita mukaan, mutta mukaan saimme ottaa vain pikkurepun (mikä on loppujen lopuksi yllättävän pieni, kun yrität mahduttaa makuupussin ja telttapatjan sinne lisäksi).
Tiistaina heräsimme aikaisin ja klo 7.15 olimme huoltokomppanian takapihalla valmiina lähtemään leirille. Itsellä oli siinä vähän kipeä olo, mutta lähdin kuitenkin leirille mukaan. Tarkistimme kaikilta varustuksen ja moottorimarssimme noin 13 kilometrin päähän kasarmilta. Odotttelimme metsäaukealla sitten toista lastia lääkintämiehiä, koska kaikki eivät mahtuneet samaan kyytiin. Siinä aamuauringossa leiri ei tuntunut vielä pahalta. Pian lähdettii kuiteski sykkimään metsään puolustusharjoittelua, jonka jälkeen söimme lounaan. Iltapäivällä meillä oli rastikoulutuksia aiheesta ensihoitopaikan kasaaminen ja purkaminen sekä laavun tekeminen. Molempiin kului aikaa muutama tunti, kun tehtii hommia hiki hatussa. Sitä alkaa ymmärtämään entisten lämärien vitsailua, kuinka ehp:n kasaaminen alkaa hajottamaan... Laavun tekeminen oli omasta mielestäni mukavampaa, sillä sen sai tehdä porukalla niin hyväksi kuin sen halusi eli siihen kuntoon, että haluaisit nukkua siinä. Meillä sitten kävi sillee, et yhistettii kaks laavukuntaa, kun kaks laavua tuli sattumalta viereisiin puihin. Hyvä siinä sit ängetä sellaset 10+11 henkeä sekä kaks alikersanttia kahteen 2,5 metrin levyseen laavuun! :D Illalla sitten teimme avotulet, söimme iltapalaa ja lopulta aloimme asettua yöpuulle. Meikäläisellä kävi niinki hyvä tuuri, etten saanu kipinää, mutten saanu sen takia sitten jäädä siihen meidän mahtavaan laavuun. Siirryin siis toiseen laavuun nukkumaan, tosin ei se lopulta haitannut. Tutustui ainakin uusiin ihmisiin siellä laavussa. :)
Keskiviikko-aamuna heräsin huonovointisena, mutten halunnut jäädä koulutuksesta pois. Söimme pakkiaamupalan ja aloitimme jälleen koulutuksen. Opiskelimme ehp:n sisältöä käytännössä ja tarkemmin, sekä toimintaa harjoitusten kautta. Seuraavaksi siirryimme tekemään tilapäislastoja, mutta oma olo huononi sen verran, että oli pakko käydä sanomassa kouluttajalle. Meikäläinen päätettiin sitten evakuoida sieltä leiriltä lounaan yhteydessä. Lopun koulutuksen ennen lounasta sitten värjöttelin viltin alla ja lounaan jälkeen lähdimme alikersantin kanssa kohti kasarmia. Muilla alkoi sillä välin armoton sykkiminen, kun harjoiteltiin puolustusta sekä hyökkäystä ja ehp:lle tuotiin aina vain lisää porukkaa. Kasarmilla kävin sitten lääkärillä ja sain vapautuksen palveluksesta loppupäiväksi. Seuraavana aamuna piti sitten käydä uudestaan veksissä hakemassa toinen vapautus kouluttajan käskystä. Loppupäivän siis vain värjöttelin kassulla, kun meidän muut viestimiehet olivat marssimassa ja lääkintämiehet leirillä. Ainoina paikalla olivat vain vapautustaistelijat.
Torstaina sitten odotin kuin kuuta nousevaa muiden paluuta. Aamulla kävin veksissä hakemassa vapautusta ulkopalveluksesta (omasta mielestä turhaan, koska tunsin oloni toimintakyvylliseksi), enkä tehnyt sitten mitään hyödyllistä siivouksen lisäksi. Muut lääkintämiehet palasivat vasta lähellä puolta yötä käytännönkokeen jälkeen, johon kuului mm. uinti/hypotermian hoito, paarimarssi ja muita rasteja. Kyllä itteä harmitti, koska olisin itekki halunnu päästä tekemään niitä kaikkia, vaikka ois ollu kuinka paskaa. Se ois ollu varmasti kokemus, mutta missasin sen. Ei voi mitään...
Perjantaina me EVK:n lämärit oltii mielissää lomille lähdöstä kahden viikon kiinniolon jälkeen. Perjantai-aamuna meille oli teoriakoe kaikesta mitä me ollaan opittu, jonka jälkeen meillä oli rentouttava lihashuolto. Venyteltiin siellä sitten porukalla ja lopuksi otettiin rentoutumishetki, jossa varmasti 99% nukku jollain tasolla. Loppu aika ennen lomia me saatiin sitten käyttää valmistautumalla lomille ja päästiin käymää myös sotkussa. Klo 15.15 koitti vapaus ja lähtö lomille!
- Viestimies Viitala
Maanantai kului ihan normaalisti, eli aloitettiin aamuliikunnalla, jonka jälkeen takaisin punkan lämpöön hetkeksi. Etuaamupalan jälkeen lähettii sitten muiden EVK:n lämäreiden kanssa kurssille. Kurssilla meille ei ollu silloin oikein paljoa, koska perjantaina olimme harjoitelleet nestehoidon. Jäljelle jäi harjoitusoppitunti seuraavan kolmen päivän leiriä koskien. Iltapäivällä kävin sitten hammaslääkärin apulaisen haastattelussa, joka tuntui menevän hyvin. Siitä sitten kurssin yhteiseen varustevaihtoon lounaan jälkeen, ja loppupäivä oli meille valmistautumista leirille. Pakkailimme siinä sitten tavaroita mukaan, mutta mukaan saimme ottaa vain pikkurepun (mikä on loppujen lopuksi yllättävän pieni, kun yrität mahduttaa makuupussin ja telttapatjan sinne lisäksi).
Tiistaina heräsimme aikaisin ja klo 7.15 olimme huoltokomppanian takapihalla valmiina lähtemään leirille. Itsellä oli siinä vähän kipeä olo, mutta lähdin kuitenkin leirille mukaan. Tarkistimme kaikilta varustuksen ja moottorimarssimme noin 13 kilometrin päähän kasarmilta. Odotttelimme metsäaukealla sitten toista lastia lääkintämiehiä, koska kaikki eivät mahtuneet samaan kyytiin. Siinä aamuauringossa leiri ei tuntunut vielä pahalta. Pian lähdettii kuiteski sykkimään metsään puolustusharjoittelua, jonka jälkeen söimme lounaan. Iltapäivällä meillä oli rastikoulutuksia aiheesta ensihoitopaikan kasaaminen ja purkaminen sekä laavun tekeminen. Molempiin kului aikaa muutama tunti, kun tehtii hommia hiki hatussa. Sitä alkaa ymmärtämään entisten lämärien vitsailua, kuinka ehp:n kasaaminen alkaa hajottamaan... Laavun tekeminen oli omasta mielestäni mukavampaa, sillä sen sai tehdä porukalla niin hyväksi kuin sen halusi eli siihen kuntoon, että haluaisit nukkua siinä. Meillä sitten kävi sillee, et yhistettii kaks laavukuntaa, kun kaks laavua tuli sattumalta viereisiin puihin. Hyvä siinä sit ängetä sellaset 10+11 henkeä sekä kaks alikersanttia kahteen 2,5 metrin levyseen laavuun! :D Illalla sitten teimme avotulet, söimme iltapalaa ja lopulta aloimme asettua yöpuulle. Meikäläisellä kävi niinki hyvä tuuri, etten saanu kipinää, mutten saanu sen takia sitten jäädä siihen meidän mahtavaan laavuun. Siirryin siis toiseen laavuun nukkumaan, tosin ei se lopulta haitannut. Tutustui ainakin uusiin ihmisiin siellä laavussa. :)
Keskiviikko-aamuna heräsin huonovointisena, mutten halunnut jäädä koulutuksesta pois. Söimme pakkiaamupalan ja aloitimme jälleen koulutuksen. Opiskelimme ehp:n sisältöä käytännössä ja tarkemmin, sekä toimintaa harjoitusten kautta. Seuraavaksi siirryimme tekemään tilapäislastoja, mutta oma olo huononi sen verran, että oli pakko käydä sanomassa kouluttajalle. Meikäläinen päätettiin sitten evakuoida sieltä leiriltä lounaan yhteydessä. Lopun koulutuksen ennen lounasta sitten värjöttelin viltin alla ja lounaan jälkeen lähdimme alikersantin kanssa kohti kasarmia. Muilla alkoi sillä välin armoton sykkiminen, kun harjoiteltiin puolustusta sekä hyökkäystä ja ehp:lle tuotiin aina vain lisää porukkaa. Kasarmilla kävin sitten lääkärillä ja sain vapautuksen palveluksesta loppupäiväksi. Seuraavana aamuna piti sitten käydä uudestaan veksissä hakemassa toinen vapautus kouluttajan käskystä. Loppupäivän siis vain värjöttelin kassulla, kun meidän muut viestimiehet olivat marssimassa ja lääkintämiehet leirillä. Ainoina paikalla olivat vain vapautustaistelijat.
Torstaina sitten odotin kuin kuuta nousevaa muiden paluuta. Aamulla kävin veksissä hakemassa vapautusta ulkopalveluksesta (omasta mielestä turhaan, koska tunsin oloni toimintakyvylliseksi), enkä tehnyt sitten mitään hyödyllistä siivouksen lisäksi. Muut lääkintämiehet palasivat vasta lähellä puolta yötä käytännönkokeen jälkeen, johon kuului mm. uinti/hypotermian hoito, paarimarssi ja muita rasteja. Kyllä itteä harmitti, koska olisin itekki halunnu päästä tekemään niitä kaikkia, vaikka ois ollu kuinka paskaa. Se ois ollu varmasti kokemus, mutta missasin sen. Ei voi mitään...
Perjantaina me EVK:n lämärit oltii mielissää lomille lähdöstä kahden viikon kiinniolon jälkeen. Perjantai-aamuna meille oli teoriakoe kaikesta mitä me ollaan opittu, jonka jälkeen meillä oli rentouttava lihashuolto. Venyteltiin siellä sitten porukalla ja lopuksi otettiin rentoutumishetki, jossa varmasti 99% nukku jollain tasolla. Loppu aika ennen lomia me saatiin sitten käyttää valmistautumalla lomille ja päästiin käymää myös sotkussa. Klo 15.15 koitti vapaus ja lähtö lomille!
- Viestimies Viitala
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)