J2 viikko ohi, aselajiharjoitus ja paluu tauon jälkeen

Muutama viikko ehtiny kulua tässä ennen ku oon taas jaksanu kirjoitella. Sillon ku ois aihetta kirjoitella, on vaikea yrittää ehtiä sillä lyhyellä vapaa-ajalla mikä meille sallitaan. Tai sitten sitä aikaa ei vain ole edes tehdä noita asioita vaan on pakko sykkiä paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Sitten kun olis aikaa niin motivaatio istua koneen ääreen ei riitä vaan suuntaan mieluummin salille tai uppoudun kirjan pariin. Mutta asiaan eli kelataan ajassa taaksepäin muutama viikko meidän aselajiharjoitukseen marraskuun alkuun.

Pari edellistä päivää me oltiin vahdittu meidän komppanian tavaroita takapihalla, kun olisi ollu turhaa purkaa tavarat edellisestä harjoituksesta ja pakata uudelleen tulevaan. Pakkanen pisteli mukavasti sillon, mut mieli oli pirteä vasta sataneen lumen ansiosta ja oli ihmeen hyvä mieli tulevasta harjoituksesta.

Maanantai-aamuna sitten meidän komppania heräs perinteisesti hälytykseen ja puolen tunnin sisällä kaikki olivat ulkona ja pakattiin henk.koht kamat autoihin. Tämän jälkeen suunnattiin aamupalalle, kuten myös moni muukin ja siinä ruuhkassa tuli kuuma (meikällä kun sattu olemaan vaatetta muutama kerros ja täyteen pakattu sisätila edisti ihmeen paljon lämmöneritystä). Vasta yhdentoista jälkeen me päästiin lähtemään matkaan ja ei osattukkaa aavistaa et se matka kestäis; meidän edellä oli nimittäin joku erittäin hidas kuljetus ja parin tunnin sijaan matka kesti sellasen kolme ja puoli tuntia. Vauhtikin oli hurjat 30 km/h et päätä huimas. Matka oli kuitenkin helpoin osuus leiristä, ja kun sen sai viettää hyvässä seurassa musiikkia kuunnellen nii ei voinu alkaa paremmin.
Päästiin sitten määränpäähän lopulta vähän myöhässä aikataulusta ja heti alettiin kasaamaan meidän ensihoitopaikkaa. Meinas taidot olla ruosteessa siinä, koska oli kulunu hetki aikaa ku oli viimeksi koskenukkaa telttakamoihin. Kyllä sitä ihmeen nopeesti alkaa muistaa miten hommat hoidetaan, kun kaikki tulee lihasmuistista (ensihoitopaikkaa ei voi olla muistamatta jos totta puhutaan). Lopulta saatiin teltta ihme ja kumma pystyyn, mutta pientä hienosäätöä oli koko ajan valoriukuja etsiessä ja meidän natokamiinan kanssa, joka ei toiminu kun kuskin kosketuksesta. :D Eka päivä oli siis se helpoin nyt kun miettii. Viimein sitä päästiin majoitustelttaan purkamaan tavaroita, mutta ei siellä kauaa ehtiny olla kun piti lähtä ulos kiertoparivartioon. Sekään ei haitannu vaikka eka tunti meni yksin vaeltaessa, kun kuu paisto oikeen kirkkaasti valaisten kaiken. Vähän kuumotteli et jos jotkut tiedustelijat tulee vastaan, muttei ehtiny tulla onneksi, ja näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon. :)

Toinen päivä me pysyttiin paikoillaan, tai no ainakin teltta pysyi paikoillaan. Meidän piti kiertää aluetta ja koko päivä me juostiin ilmasuojaan hälytyksien takia. Helikopteri ku sattu tykkäämään meidän paikasta ja laskeutumispaikka oli siinä meidän vieressä nii tottakai just meitä härnättiin siellä, Aluksi se oli hauskaa, kun sai ampua paukkupanoksia, mutta alko vähitellen puuduttaa kun ois pitäny oikeesti hoitaa meille tulevia potilaita, jotka ei sitten katkosten takia saanu sitä. Välillä oli siis pakko laittaa leikki seis ja hoitaa oikeet potilaat siinä. Meille tuli sinä päivänä kans maskipotilaita, eli autosta purkautu viisi potilasta, joihin oli osunu leikisti ammuntojen aikana ja päästiin tekemään sitä meille koulutettua hommaa. Luokiteltiin potilaita ja tehtiin kaikki niinku pitää. Koomisin oli se, et kaikkia oli kummasti osunu oikeeseen jalkaan. :D Ei kait siinä, hoidettiin homma kotiin, vaikka kehitettävää oli selvästi kun ei oltu kaikki lääkintämiehet päästy ku yhelle leirille ja heti laitettii tosi toimiin. Illemmalla saatiin purkaa sitten ylimääräiset tavarat, koska seuraavana päivänä me siirryttäisiin toiseen paikkaan. Yö kuluikin sitten jälleen ympäristöä partioidessa.

Keskiviikkona herättiin heti aamusta purkamaan meidän telttoja ja muita viritelmiä, jotta päästäisiin siirtymään mahdollisimman sujuvasti ja aikataulun mukaan. Tottakai se kusi sitten, mut aina ei voi voittaa. Aamu sykittiin ensin meidän ensihoitopaikan kanssa, ja samalla onnistuin vääntämään polven ja entinen rasitusvamma otti vallan. Hampaita kiristellen jatkoin muidenkin auttamista et päästäisiin lähtemään. Siirtyminen ei kestänyt itessään kauan, jonkun parikymmentä minuuttia ja sitten päästiin taas tappelemaan meidän ensihoitopaikan pystyttämisen kanssa. Raahattiin laatikoita pitkin risukkoa ja metikköä et saatiin se pystyyn ja illan tultua ihme ja kumma meillä oli teltta potilaille. Huono puoli meidän sijoituksessa oli se, että se oli kauimpana muonituksesta. Tasan kerran sinne kävelin päivälliselle, mutta se oli sitten viimeinen kerta kun polvi ei tykänny.  Saatiin jälleen kerran piristystä helikopterista kesken ruokailun niin sekään ei houkutellu sitten lähtemää syömää nii kauas. Mun oli pakko kans käydä sitten näyttämässä mun polvea ensihoitopaikan lisäksi ensihoitoasemalla, koska se oli niin kipeä ja lopulta sain vähän kipulääkkeitä sekä vapautusta et selviän perjantaihin asti. Onneksi olin ottanu omia ruokia mukaan, en ois muuten varmaan selvinny siellä. Majoitusteltta ei onneksi ollu kaukana ja meille oli vain kalsarikipinää siinä, nii sain sitten lepäillä polvea rauhassa.

Torstaina ei tullu rauhallista päivää, vaikka kuinka toivottiin: meille ramppas potilaita joka paikasta ja jälleen helikopteri pörräs siinä meidän ympärillä. Mulla oli kans kaikki tappelukamat päällä, vaikka normaalisti vmtl-taistelijalla ei niitä oo ja en mää oikeessakaa sodassa omia tavaroita ottais pois päältä ennen ku henki menee. Oltiin siinä sitten hälytyksen takia meidän poteroissa, kun tiedustelijoita tuli meidän takaa ja saatiin ne kiinni. Ainakin eräässä mielessä, koska kun ne huomas et oltiin siinä ja ammuin poskilaukauksia nii ne käänty ympäri ja lähti. Että silleen. Meidän kuski oli kans kadoksissa aina välillä, niin siinä oli sitten kiva panikoida et miten ihmeessä saadaan potilaita kuljetettua ensihoitopaikalta ensihoitoasemalle. Kellon lyödessä kolme me saatiin alkaa keventämään meidän telttaa esmes naamioinnin osalta ja kuudelta harjotus julistettiin päättyneeksi ja annettiin kaikki ylimääräiset paukut pois. Kasattiin pikaisen päivällisen jälkeen meidän ylimääräiset laatikot jo autoon seuraavaa päivää varten ja päästiin majoitustelttaan nukkumaan, kipinää unohtamatta. Yön aikana sitten meidän kouluttajien teltta oli sortunu lumen painosta, jota sato polven korkusiksi nietoksiksi.

Perjantaina eli lähtöpäivänä oli kiva herätä siihen et lunta oli joka puolella telttaa mukavan kokosia kekoja. Raahasin sitten ittekseni puhisten tavarat autolle ja kiroten me kasattiin meidän teltta, joka oli kans sortua lumen painosta. Kaikki yritti saaha hommat mahollisimman nopeesti tehtyä, koska me oltiin lähössä ekana leiriltä. Viimeinen työtaakka oli saaha meidän majoitusteltta purettua, koska se oli jäätyny maahan kiinni. Siinä kymmenen minuutin aikana jona purettiin telttaa porukalla kirosin ehkä enemmän ku koko mun elämän aikana niin turhauttavaa se oli. En oo ylpee siitä, mut tulipahan tehtyä ja lopulta seitsemän miehen turvin saatiin teltta auton kyytiin ja matka kohti kassua saatto alkaa. Kassulla sitten puhistettiin ja purettiin kaikki tavarat, tai siis toisinpäin ku kaikki pitää purkaa ennen puhistusta. Saatiin kans kehuja meidän toiminnasta, eli hyvä me!

Pakko myöntää et aselajiharjoitus oli rankin harjoitus mitä oon kokenu ja varmaan tuun kokemaan. Kaikki tunteen kirjot ehti kokea sinä aikana, kun leirillä oli. Turhauduin kans siihen etten saanu ruokaa kunnolla, ei sen takia etten jaksanu mennä syömään vaa mulle ei erikoisruokavalion takia ollu ruokaa. Eli varautukaa tähän, jos jollain on jotain. Mutta se on ohi ja oon onnellinen et koin sen loukkaantumisesta ja muusta huolimatta. Epäonnistumiset tekee siitä tuskaa, mut sen jälkeen voi olla ylpee et jakso sen. Ei mulla muuta tähän liittyen ku et tulipahan koettua.

- Viestimies Viitala

E6-J1 viikot, gineksiä ja hammaslääkärin apulaisen hommia

Vähän hiljaista ollut täällä blogin puolella, mutta siihen on muutamakin syy. Nyt pitkästä aikaa ku ehtii kirjoittaa nii voisin jopa kertoa muutamasta viime viikosta. :D
E6-viikolla pääsin aloittamaan leirin jälkeen hammaslääkärin apulaisen hommat. KaiPrissa 9 kuukautta palveleva lääkintämies voi hakea hommaan, ja siitä saa työtodistuksen lisäksi paljon kokemusta ja itse ainakin innostuin niin, että ajattelin ehkä hakea Tampereelle lukemaan hammaslääketiedettä. Kuka tietää. Mut valittiin yhden toisen lääkintämiehen kanssa siihen ja aivan mahtava työporukka täällä kyllä! Vähän kaduttaa silleen et hain hommaan, koska meillä on muutenki vajaa ensihoitoryhmä. Mulla oli siis kaks leiriä enää palveluksen aikana, joista toinen on loppusota.
Tosiaan, alunperin mun piti aloittaa vasta näiden 15.12. kotiutuvien lähdön jälkeen, mutta puolen vuoden lääkintämiehiä oli niin vähän, että me 9 kk palvelevat aloitettiin sitten poikkeuksellisesti aikasemmin ja hoidetaan pestiä meidän kotiutumiseen asti.
Hammaslääkärin apulaisen tehtävät on aika mukavia ja monipuolisia. Tarkoitus oli istuttaa meidät lämärit suuhygienistin paikalle mahdollisimman nopeasti, et me voidaan tarvittaessa tuurata sitten suuhygienistin ollessa poissa. Ollaan päästy seuraamaan ja avustamaan kaikenlaisessa, kuten hampaiden paikkauksessa, juurihoidoissa ja röntgen-kuvien ottamisessa. Tottakai meille kuuluu lisäksi välinehuolto päivän päätteeksi, potilaan jälkeen uusien instrumenttien laitto ja huolehditaan meidän toimenpidehuoneen yleisestä siisteydestä. Meillä on siellä myös oma nurkka, jossa oleillaan sillä välin kun suuhygienisti toimii hammaslääkärin kanssa tai kun meillä ei oo potilaita.
Nää viikot hl-apulaisena on menny siis aika nopeeta, ku tuntuu et aina löytyy tekemistä ja ihan ku ois vaa töissä normaalisti. Me tullaan vähän ennen seitsemää aamulla laittamaan paikat kuntoon ja päästään kolmen jälkeen lähtemään takaisin yksikköön. Normaalisti sitten illalla on yksikön mukaista palvelusta, mutta tosi monet viikot muut on ollu leireillä nii mulla on ollu vapaata sillon. Onneks meidän nohevat nuoremmat kuskit ei oo leireillä nii seuraa ainakin riittää siellä!
Ensimmäinen päivä hl-apulaisen oli kyl hämmentävä ja samalla jännittävä. Kaikki oli niin uutta ja lämärikamu oli alottanu hommat jo viikkoa aikasemmin sillä välin ku meikä rämpi metässä. Ei kait siinä. Me tullaa kyl hyvin juttuu ja onneks on samanlainen huumorintaju nii ei ainakaa tuu tylsää!
Suosittelen oikeesti tätä hommaa, jos on yhtään kiinnostunu terveydenhoitoalasta tai on jo alan koulutus. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä jo sanoa et mahtavat viis kuukautta tulee olemaan tätä hommaa tehdessä!
Tää mennyt ja tuleva viikko onki ollu sitten vähän erilaista, kun meillä on kiinniolo, mut meidän yksikön lämärit on sitten virka-avussa. Nytkin istun täällä varuskuntasairaalassa pävystämässä ja toiminu sitten lääkintämiehen hommissa. Normaalisti siis otetaan potilaita tänne akuuteissa tapauksissa ja mahdollisesti kuljetetaan KAKSiin eli Kajaanin keskussairaalaan. Lisäksi hoidetaan potilaita, jotka on osastolla mahdollisesti ja yritetään pitää tää paikka pystyssä. Neljän seinän sisällä alkaa tulla ehkä pienesti hulluksi, mutta onneks illalla oon päässy pienelle happihyppelylle käymää sotkussa ja ulkona kävelyllä. Enää muutama hassu päivä ja nää meidän alikit täällä kotiutuu jo ja me jäädään tänne lusmuilemaan. Hassua et puol vuotta on menny näinki nopeesti!

- Viestimies Viitala

E5 viikko ohi, huollon eka leiri ja sykkimistä nii hemmetisti

E-kausi alkaa olla aikalailla puolessa välissä, ja nyt ollaan sitten lääkintämiehenä valmiina toimintaan. Meidän viikko on kulunu siis metässä aikalailla, enemmän tai vähemmän siitä nauttien.

Maanantai meillä lähti käyntiin klo 5 aamulla ensin herätyksellä, joka muuttu sitten hälytykseksi. Petikamppeet kaappiin, vaatteet päälle ja kamat kantoon. Ulkona me sitten pakattiin meidän huoltojoukkueen kamoja laskennan jälkeen maseihin. Aamupäivä kului kuiteski suurimmilta osin odotellessa seuraavia ohjeita, ja lopulta lounaan jälkeen me lähdettiin kohti leirintäaluetta moottorimarssilla. Monta maastovihreää autoa letkassa lähti kohti pohjoista, ja muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuttiin perille. Me lääkintämiehet ei oltu harjoiteltu huoltojoukkueen toimintaa muuten kuin teoriassa, joten kaikki tuntu aluksi vähän oudolta. Kerran kuitenki ku sen tekee nii kyl sitä sitten lihasmuistin kautta alkaa muistamaan. Harjoiteltiin siis perus puolustustekniikoita, jonka jälkeen perustettiin viimein meidän ehp. Siitä päästiin sitten meidän muonitusryhmän tekemälle päivälliselle ja meikäläinen nautti sissimuonaa, joka tulis mulle tutuksi seuraavan viiden päivän aikana (tällä leirillä se erikoisruokavalio ei oo kyl muuta ku huonoa onnea). Meillä meni lopulta todella myöhään, et saatin hommat tehtyä loppuun asti. Meinas vähän väsyttää, ku me saatiin majoitusteltta pystyyn vasta kahentoista maissa, polttopuut tehtyä ja meikäläisellä oli viel sen verran kiva vartiovuoro kello 02-04 eli Jack Power. Ramppasin siis kahen teltan väliä siinä ja yritin pitää tulta molemmissa kamiinoissa. Pari kertaa ne ehti siinä sammua, ja yhden kerran meikä sitten säikäytettii nii et koko harjoitusalue kaiku kiljaisusta. Eipä siinä mitää, mut meille ei myöskää ollu iltapalaa, koska aukilaiset oli syöny meidänki osuuden. Aamupalaa siis odottellessa.
Tiistaina me sitten päästii vihdoin aamupalaa syömään illan nääntymisen jälkeen. Päivät meillä kulu koulutusten parissa, ku aluksi kierrettii se meidän harjoitusalue, jonka jälkee harjoteltii varamiinoitteita ja ilmatorjuntakonekiväärin toimintaa. Välissä käytiin lounaalla ja ilta meillä kulu telttapaikan vaihtamisessa vähän järkevämpään paikkaan. Jälleen mulla oli Jack Power, mut molemmat oli onneks kipinässä istumista, sillä ei ois yhtään huvittanu olla kiertoparivartiossa niinku jotku joutuki.
Keskiviikkona oli herätys klo 5 ja aloitettiin kaiken purkaminen siirtymisen vuoksi. Me saatiin ehp kasaan vähän päälle tunnissa, ja oltiinki sit loppuaika toimeettomana ku ootettii muiden ryhmien valmistumista. Aamupala me saatiin sitten joskus kaheksan maissa viimein, ja siinä välissä oli lisää odottelua ennen lounasta. Sitten me tehtii sellane 3 kilometrin moottorimarssi, joka oli osa siirtymisharjoitusta. Tehtiin siis kaikki uudestaan puolustuksesta ja huoltopaikkojen perustamisesta asti. Lisäksi meillä oli joukkueenjohtajan puolustusharjoitus, eli meikäläinen siellä sitten sykki sitä harjoituspaikkaa ympäri taistelulähettinä, vaihtoasemataistelijana ja nyrkkiosaston jäsenenä. Sinä päivänä tuli muutama kilometri juostua taistelukamat päällä. Kaikista "miellyttävintä" oli tieteski lähtä juoksemaan sinne vaihtoasemaan suojelukamat päällä melkee kilsan päähän. Lopulta noin neljän ja puolen tunnin kuluttua oltii saatu kaikki tehtyä ja päästiin viimein syömään päivällistä (sissimuonaa meikälle mitäpä muuta). Illalla sain sitten vähän mukavamman vuoron toisen lämärin kanssa.
Mentiin kulunvalvontapaikalle klo 04-06 torstain aamuyöstä. Pahinta siinä oli tietenki pimeys, ja kun siinä yksinäs aloit miettimään kaikkia mukavia kauhutarinoita, -pelejä ja -elokuvia. Puol tuntia jaksoin siinä istua värjötellä kannolla ja sen lopun puoltoista tuntia sitten pyörin ympyrää ja tein kyykkyjä etten vaa kylmety. Meidän vuoro päätty siis sillon kuudelta, mut vaihtomiehet tuli seiskalta nii päästii sillon vasta pois ja syömään aamupalaa. Seiskan jälkee meillä alko lisäksi koulutukset. Aamupäivällä harjoiteltiin ajoneuvojen ajattamista käsimerkein lounaaseen asti, mut meikäläinen sai kerrankin hyviä nakkihommia. Juoksin ehp:lle, kävin täyttämässä veden ja dieselin. Jäin sinne sitten loppu aamuksi harjoittelemaan mm. lihaspistoksia. Lämärit saa periaatteessa tehä niitä vaa sodassa, tosin oli kiva päästä harjoittelemaan sitä käytännössä vähäsen. Iltapäivällä lounaan jälkeen koulutus painottu puolustuksen ja sirotemiinoitteen toimintaan. Hypittii masien lavoille ja sieltä pois alle minuuttiin. Jälleen meikäläinen siellä sai juosta koukkaamaan, tiedustelemaan ja viemään viestiä. Päivällisen jälkeen meillä oli hetki harmaata aikaa ja päätin siinä sitten mennä hetkeks lämpimään telttaan makoilemaan. Ei kait siinä, mut keho pisti stoppia ja migreeni puski päälle. Sain tunnin unta ja sitten toisen lämärin ja alikin avulla pääsin meidän ehp:lle hakemaan lääkettä. Palasin telttaan yksin vähän haparoiden ja yritin siinä saada sitten levättyä sitä pahaa oloa pois. Yöksi sain mukavamman kipinävuoron klo 01-03, ja siinä oli vähän parempi olo. Myrskyn pauhatessa ulkona oli sitten kiva istua siinä kamiinan lämmössä ja siinä hetken sääli niitä ketkä oli ulkona vartiossa.
Perjantaina aamupalan jälkeen purettiin kamat ja ennen kymmentä meillä oli kaikki lähtövalmiina. Aikainen lounas ja sen jälkeen bussiin nousu. Aukilaiset tuli siihen samaan kyytiin ja oli mukava jutella vanhan tupakaverin kanssa koettelemuksista. Suurimman osan bussimatkasta kuiteski nukuin ja keräsin voimia viikon rasituksen jälkeen. Kassulle me saavuttii viimein yhen jälkee iltapäivällä. Muiden lähdössä lomille me huoltojoukkueen kanssa mentiin huoltamaan meidän kamoja, ja saatiin kaikki valmiiksi vasta seiskan jälkeen illalla. Vietettii yks turha yö kassulla ja lauantaina ohjelmattoman päivän jälkeen päästii viimein lähtemään lomille.
Nyt ens viikko on onneks vähän tynkä, ku maanantaina palataan kassulle ja huolto lähtee torstaina siirto-viikonloppuvapaille palaten vasta sunnuntaina. Tiistain ja todnäk keskiviikon mää sit vietän hammaslääkärin apulaisen hommissa. Yritän viel parannella itteeni tässä ennen paluuta, kun aamulla sellanen kiva 38 astetta kuumetta. Lyhyt viikko edessä ja se auttaa jo paljon.

- Viestimies Viitala

E4 viikko ohi, toiminta varuskuntasairaalalla ja lääkintämieskurssin päätös

E4 viikko oli meillä enemmänkin ea2-pätevyyteen liittyvää kuin lääkintämiehen tehtäviin painottuvaa. Opiskelimme paljon asioita, joista on hyötyä myös siviilissä ja saimme lopuksi ea2-pätevyyden.

Maanantaina aamuliikunnan ja muiden aamutoiminen jälkeen kurssilla istuimme koko aamupäivän teoriatunneilla. Tunneilla kävimme mm. toimintaa onnettomuustilanteissa, kuinka potilaan tutkiminen eroaa intissä ja siviilissä ym. Harjoiteltiin myös vähän käytännössä, miten tulee toimia sähkötapaturmassa ja palovammojen kanssa. Iltapäivällä lounaan jälkeen me päästiin sitten vaihtamaan pyykkiä. Kurssin jälkeen meidän lämäreiden piti olla mukana huoltojoukkueen toiminnassa, ja me sitten opiskeltiin 45 minuutissa kaikki mitä muu huoltojoukkue oli käyny 8 tuntia. Aivot vaa suli siinä vaiheessa, ku oli koko päivän muutenki istunu oppitunneilla. Lisäksi meillä oli leirille valmisteluita, eli sidottiin naamiointiverkot valmiiksi seuraavan viikon leiriä varten. Osa porukasta kävi aina välissä opiskelemassa kenttäpuhelimen toimintaa, joka me oltii 2VK:ssa harjoiteltu jo P-kaudella. Ei siinä mitään, kertaus on opintojen äiti. Navet me saatii kuiteski vasta yhdeksän jälkeen valmiiksi, jonka jälkee pikasesti valmistautuminen iltavahvuuslaskentaa varten. Hyvä et kerkes ees suihkussa käydä ennen hiljaisuutta.
Tiistaina me kierrettiin varuskuntasairaalaa ja opeteltiin sen toimintaa. Lisäksi meille opetettiin näön sekä kuulon tutkiminen ja verenpaineen mittaaminen niin manuaalisesti kuin myös digitaalisesti. Oli mielenkiintoista tutkia toisiamme, ja käytännössä me päästään tekemään näitä sitten uusien alokkaiden saapuessa ja kotiutustarkastuksissa. Illalla me ei kuiteskaa kierrelty huoltojoukkueen mukana, koska heillä oli ollu rasteja päivällä. Kulutettii iltaa sit lämäreiden kanssa opiskelun parissa.
Keskiviikkona koettiin lisää teoriatunteja sairauskohtauksista, myrkytyksistä ja elvytyksestä. Meillä oli myös lisää harjoituksia hypotermiasta, lämpöhalvauksesta ja mm. imulaitteen toiminnasta. Joka ryhmästä sit yks onnekas sai koittaa nenänieluputkea itelleen. Oma rohkeus ei siihen kuiteskaa riittäny nii jätin välistä. Oli vähän epämukavan näköstä hommaa. Sain myös tietää et pääsin siihen hammaslääkärin apulaisen hommaan! Illalla mulla oli sitten yhden spollen ja muutaman muun kurssilaisen kanssa käytännönkokeen rästit, kun ei oltu suoritettu sitä sillon viime viikolla. Me oltii spollen kanssa sitten parina, ja pakko myöntää et saatoin olla vähän kovakouranen ku piti evakuoida ja sitten laittaa avaruuslakana päälle. Samoin eräälle alikersantille tein tarkemman tutkimisen, ja sekin vähän kovakouraisesti, mutten onneks yhtä pahasti. :D Muut meidän EVK:n lämärit sillä välin pakkas meidän ehp-kamoja konttiin ens viikon leiriä varten ja siinä illalla kasin maissa me sitte päästii sieltä käytännönkokeesta. Kyselin sit kouluttajalta tuloksia, ja kuulemma tosi korkeet pistemäärät oli tullu mulle, et vaa muutamia pisteitä puuttu joka rastilta nii ois ollu täydet.
Torstaina päästiin katselemaan ambulanssia ja sirraa sisältä päin, jos me joudutaan esimerkiksi evakuoimaan sairaanhoitajan kanssa potilas nii meidän pitää tietää sisältö. Kokeiltiin sisärasteilla lisäksi tyhjiölastojen laittoa jalkaan, käteen ja koko ruumiiseen. Pääsin koekaniiniksi siihen ruumispussiin ja olo oli kyl mukava siinä, kun tyhjiölasta muotoutu sopivaksi. Oisin voinu vaikka jäähä siihen. Iltapäivällä meillä oli kenttärovastin oppitunti kaatuneista ja kuoleman kohtaamisesta tällä kertaa enemmänki tunteen kuin tehtävän tasolla. Keskustelua synty mm. armokuolemasta kentällä, et jos se oma kaveri on nii kivuissaan nii voiko sitä päästää niistä kivuista. Vaikeita asioita nämäki, mut lämäreiden on pakko keskustella näistä asioista et niitä voi käsitellä. Haettiin myös varusvarastolta meille taistelupelastajan reisilaukun tilalle lääkintämiehen laukku, johon me saatii sitten tarvikkeita täytettyä veksissä. EVK:ssa kaikki muut oli sitten lähteny lomille, paitsi me lämärit joilla loppuis kurssi vasta perjantaina. Chillailtii sitten se yks ilta rauhassa porukalla, kävin salilla ja grillillä hakemassa meille porukalla kurssin päättömätöt. Osa jäi tv-tupaan sitten vielä katsomaan Suomi-peliä, mut meikäläinen halus vaa nukkumaan sitten.
Perjantaina meillä oli ainoastaan kurssin päättäminen ja saatiin todistukset kurssin suorittamisesta. Viimein lämäri! Loppupäivä saatiin vapaaksi, käytiin lämäriporukalla sotkussa ja syömässä ennen ku lähettii lomille. Lääkintämieskurssi oli siis meidän osalta ohi, mutta nyt alkaa vasta se todellinen työ.

- Viestimies Viitala

E3 viikko ohi, lääkintämiesleiri ja sairastelua

Pitkästä aikaa tässä ajattelin päivittää blogia ajan tasalle viikko kerrallaan. Vähän meinannu jäähä tää kirjoittelu vähemmälle, mutta yritän kirjoittaa aina kun jaksaa. Aloitetaan siis viikosta E3.

Maanantai kului ihan normaalisti, eli aloitettiin aamuliikunnalla, jonka jälkeen takaisin punkan lämpöön hetkeksi. Etuaamupalan jälkeen lähettii sitten muiden EVK:n lämäreiden kanssa kurssille. Kurssilla meille ei ollu silloin oikein paljoa, koska perjantaina olimme harjoitelleet nestehoidon. Jäljelle jäi harjoitusoppitunti seuraavan kolmen päivän leiriä koskien. Iltapäivällä kävin sitten hammaslääkärin apulaisen haastattelussa, joka tuntui menevän hyvin. Siitä sitten kurssin yhteiseen varustevaihtoon lounaan jälkeen, ja loppupäivä oli meille valmistautumista leirille. Pakkailimme siinä sitten tavaroita mukaan, mutta mukaan saimme ottaa vain pikkurepun (mikä on loppujen lopuksi yllättävän pieni, kun yrität mahduttaa makuupussin ja telttapatjan sinne lisäksi).
Tiistaina heräsimme aikaisin ja klo 7.15 olimme huoltokomppanian takapihalla valmiina lähtemään leirille. Itsellä oli siinä vähän kipeä olo, mutta lähdin kuitenkin leirille mukaan. Tarkistimme kaikilta varustuksen ja moottorimarssimme noin 13 kilometrin päähän kasarmilta. Odotttelimme metsäaukealla sitten toista lastia lääkintämiehiä, koska kaikki eivät mahtuneet samaan kyytiin. Siinä aamuauringossa leiri ei tuntunut vielä pahalta. Pian lähdettii kuiteski sykkimään metsään puolustusharjoittelua, jonka jälkeen söimme lounaan. Iltapäivällä meillä oli rastikoulutuksia aiheesta ensihoitopaikan kasaaminen ja purkaminen sekä laavun tekeminen. Molempiin kului aikaa muutama tunti, kun tehtii hommia hiki hatussa. Sitä alkaa ymmärtämään entisten lämärien vitsailua, kuinka ehp:n kasaaminen alkaa hajottamaan... Laavun tekeminen oli omasta mielestäni mukavampaa, sillä sen sai tehdä porukalla niin hyväksi kuin sen halusi eli siihen kuntoon, että haluaisit nukkua siinä. Meillä sitten kävi sillee, et yhistettii kaks laavukuntaa, kun kaks laavua tuli sattumalta viereisiin puihin. Hyvä siinä sit ängetä sellaset 10+11 henkeä sekä kaks alikersanttia kahteen 2,5 metrin levyseen laavuun! :D Illalla sitten teimme avotulet, söimme iltapalaa ja lopulta aloimme asettua yöpuulle. Meikäläisellä kävi niinki hyvä tuuri, etten saanu kipinää, mutten saanu sen takia sitten jäädä siihen meidän mahtavaan laavuun. Siirryin siis toiseen laavuun nukkumaan, tosin ei se lopulta haitannut. Tutustui ainakin uusiin ihmisiin siellä laavussa. :)
Keskiviikko-aamuna heräsin huonovointisena, mutten halunnut jäädä koulutuksesta pois. Söimme pakkiaamupalan ja aloitimme jälleen koulutuksen. Opiskelimme ehp:n sisältöä käytännössä ja tarkemmin, sekä toimintaa harjoitusten kautta. Seuraavaksi siirryimme tekemään tilapäislastoja, mutta oma olo huononi sen verran, että oli pakko käydä sanomassa kouluttajalle. Meikäläinen päätettiin sitten evakuoida sieltä leiriltä lounaan yhteydessä. Lopun koulutuksen ennen lounasta sitten värjöttelin viltin alla ja lounaan jälkeen lähdimme alikersantin kanssa kohti kasarmia. Muilla alkoi sillä välin armoton sykkiminen, kun harjoiteltiin puolustusta sekä hyökkäystä ja ehp:lle tuotiin aina vain lisää porukkaa. Kasarmilla kävin sitten lääkärillä ja sain vapautuksen palveluksesta loppupäiväksi. Seuraavana aamuna piti sitten käydä uudestaan veksissä hakemassa toinen vapautus kouluttajan käskystä. Loppupäivän siis vain värjöttelin kassulla, kun meidän muut viestimiehet olivat marssimassa ja lääkintämiehet leirillä. Ainoina paikalla olivat vain vapautustaistelijat.
Torstaina sitten odotin kuin kuuta nousevaa muiden paluuta. Aamulla kävin veksissä hakemassa vapautusta ulkopalveluksesta (omasta mielestä turhaan, koska tunsin oloni toimintakyvylliseksi), enkä tehnyt sitten  mitään hyödyllistä siivouksen lisäksi. Muut lääkintämiehet palasivat vasta lähellä puolta yötä käytännönkokeen jälkeen, johon kuului mm. uinti/hypotermian hoito, paarimarssi ja muita rasteja. Kyllä itteä harmitti, koska olisin itekki halunnu päästä tekemään niitä kaikkia, vaikka ois ollu kuinka paskaa. Se ois ollu varmasti kokemus, mutta missasin sen. Ei voi mitään...
Perjantaina me EVK:n lämärit oltii mielissää lomille lähdöstä kahden viikon kiinniolon jälkeen. Perjantai-aamuna meille oli teoriakoe kaikesta mitä me ollaan opittu, jonka jälkeen meillä oli rentouttava lihashuolto. Venyteltiin siellä sitten porukalla ja lopuksi otettiin rentoutumishetki, jossa varmasti 99% nukku jollain tasolla. Loppu aika ennen lomia me saatiin sitten käyttää valmistautumalla lomille ja päästiin käymää myös sotkussa. Klo 15.15 koitti vapaus ja lähtö lomille!

- Viestimies Viitala

E2 viikko ohi, kanyylejä ja kiinnioloa

Iltaa! Tää kaks viikkoa on menny aivan sairaan nopeeta uuden koulutuksen ja oppimisen parissa. Koko ajan pitää sykkiä johonkin suuntaan, mutta samalla sitä oppii tekemällä. Sitä tää on kyl ollu täynnä.

Maanantai-aamuna, niinku monena muunakin aamuna ollaan päästy aloittaa aamulenkillä. Herätään sopivasti siinä 4.45 ja lenkille siinä 5.10 koko kurssin kanssa. Kurssilla aamupäivällä opittiin paljon niin uutta ky vanhaa asiaa hygieniasta ja tehtiin sitten maastoruokailu kenttähygienian mukaisesti. Iltapäivä kulu sitten potilasluokittelun parissa, kun harjoiteltiin triagea.
Tiistaina meillä oli oppitunti aiheesta sodan oikeussäännöt sekä kaatuneiden huollosta. Itselle tähän mennessä ehkä vaikein oppitunti tuo kaatuneiden huolto, kun kuoleman käsittely on aina vähän ahdistavaa. Lääkintämiehenä tulee kuitenkin väistämättä kuolema vastaan jossain vaiheessa. Opittiin kenttäsairaanhoitajan oppitunnilla myöhemmin sitten lääkeaineoppia, jotta saatiin lupa jakaa lääkkeitä. Iltapäivällä me sitten harjoiteltiin suojelulääkintää. Pitkästä aikaa jälleen laitettiin nasset päähän ja tehtiin jo tutuksi tullutta cABC:tä. Kyllähän se lopulta alko luonnistua, vaik alku oliki vähä vaikeeta.
Keskiviikkona oli meidän leirien kannalta ehkä tärkeintä asiaa eli ensihoitopaikan perustamista. Aamusta asti kannettiin laatikoita ja telttoja veksin takapihan metsään, jonka jälkeen aloitettiin armoton kasaaminen ja purkaminen kerta toisensa jälkeen. Kokeiltiin mm. agrigaatin käynnistämistä, laatikoiden järjestystä teltoilla ja hoitopaikalla toimimista. Lopulta otettiin pienimuotoinen kisa, eli hitaimmin purkanu ryhmä pääs sitten siivoamaan veksiä. Me satuttii purkamaan hitaiten (mut meillä oli myös vähän enemmän tavaraa siellä) nii siivottii sitten meidän ryhmän kanssa.
Torstaina opiskeltiin ehkä kaikille tuttua asiaa infektioista, kylmä- ja lämpövammoista. Harjoiteltiin lisäksi tukisidoksia, lisää lämpimänäpitoa ja hain sitten hammashoitola infon jälkeen hammaskeijun hommiin muutaman muun kanssa. E4-viikolla tulee sitten tieto hommiin päässeistä.
Perjantai oli kaikille muille lomillelähtöpäivä, mut me viestimiehet sitten vaa kärvisteltiin muiden lomasuunnitelmia kuunnellessa. Aamu meidän ryhmän kanssa kulu ehp-telttaa kootessa ja lisää laatikko-opettelua sitten kylmässä. Meikällä on hieman huono ääreisverenkierto nii et tunillaki joskus sormet sinertää nii ulkona sit vaa hytisin kylmästä. Lounaan jälkee siirryttiin sisälle harjottelemaan. Opeteltiin pistämään kanyylejä muille sitten ja vähän itteä jännitti koko homma nii et siinä väsyneenä alikersanttiki totes et ehkä hyvä aika mun lopettaa. Itkun partaalla niitä yritin väkertää, siinä kuitenkaa onnistumatta. Neulat ja veri on itelle vähän iljettävä asia siinä mielessä, etten halua et ne tulee mua lähelle. Kurssi päätty siinä kahen aikaa siivoukseen ja me viestissä palattii sit yksikönmukaiseen koulutukseen. Oli nii mukavaa valtion virallisessa verryttelyasussa lähtä lenkille ku muut lähti lomille. Meinas sapettaa kyl siinä vaiheessa se kiinniolo, mut ohjelma lauantaille ja sunnuntaille ei vaikuttanu onneks pahalta.
Lauantaina me sitten huollon porukan kanssa laitettiin täystaisteluvarustus päälle ja lähettiin marssimaan se 5km kohti ampumarataa. Ammuttii uudestaa RK7-ammunnat ja att. Tällä kertaa mulla meni paremmin ku ennen eli 8/12 taulussa. Siitä sit oli mukava lähtä marssimaan takas kassulle huoltamaan asetta ja itteä. Illalla oli sitte kiva mennä puolityhjälle salille liikkumaan ja venyttelemään päivän päätteeksi.
Sunnuntaina saatii nukkua vähän pidempään sinne kaheksaan, jonka jälkeen brunssi ja liikuntakoulutusta. Aamu me suunnistettiin sitten metsässä sellane tunteroinen, käytiin lounaalla ja jatkettiin toiseen liikuntakoulutukseen. Pääsin kokemaan viimein hengenpelastusuinnin, mut rohkeus ei riittäny 5m hyppyyn paniikkikohtauksen kolkutellessa, joten tyydyin hyppäämään 3m. Sieltä sitten nopsaa kamppeiden vaihtoon ja hallin yläkertaan pelaamaan futsalia. Meidän kersantti piti lisäksi mukavaa lihaskuntoa, eli pareittan kottikärrykannossa yritettiin saada toiset kaatumaan. Oli mukava vähän rennompi päivä, eikä loppupäivänä ollu muuta palvelusta ku päivällinen ja sit vapaa-aikaa.
Siinä se viime viikko sit kulu. Tässä vaa pikainen kertaus niistä päivistä, ku itellä alkaa ajatus jo vähän loppumaan. Viel viimeset lepotunnit ja huomenna tähä aikaan oon jo takas kassulla E4 viikkoa aloittelemassa. Ens viikolla käynnistyy myös lääkintämieskurssin viimenen viikko. Palaillaan!

- Viestimies Viitala

E1 viikko ohi, kiristyssiteitä ja paarien kantoa

Väsyneitä terveisiä täältä siviilistä. Tunnin päästä matka jatkuu kohti Kajaania, muttei yhtään jaksais vaa yks lisäpäivä lomaa ois kyl tarpeessa. Mielenkiintoa kuitenkin löytyy, varsinkin kun lämärihommat ollaa päästy jo aloittamaan kurssin merkeissä. Paljon hommaa, mut tää tulee olemaan enemmänki henkisesti ku fyysisesti raskasta nii nyt ku sit oikeessa tilanteessa.
Maanantaina meillä alko siis kurssi, mut alku oli täynnä järjestelyitä, kuten pyykinvaihtoa, lääkintäreisilaukun kuittausta ja muutama oppitunti käytännön asioista. Nähtiin mm. kuvia repeytyneistä verisistä kasvoista ennen ruokailua, mikä ei ainakaan nostattanu ruokahalua siinä vaiheessa. Eka päivä oli siis helppo, mut loppuviikkoa kohden asiat muuttuis. 

Kun kiristysside tuntuu

Tiistai-aamu me aloitettii koko kurssin voimin aamuliikunnalla. Herättiin 4.45 ja klo 5.10 lähettii sit aamulenkille sekä lihaskuntoa tekemään. Vähän ennen kuutta me sitten palattin takas yksikköihin, muttei suinkaan lepäämään vaa tekemään aamutoimia ynnä muuta. Aamuliikuntaa meillä on siis sen takia, et me pysyttäis aamuisin hereillä pitkillä oppitunneilla, mut veikkaan et sillä tulee loppukurssista olemaan päinvastainen merkitys asiaan. Aamupäivä me jatkettiin oppituntien merkeissä ja me sitten päästii harjoittelee käytännössä cABC-tekniikoita eli kuinka pelastetaan haavoittunut. Laitettii toisillemme kiristyssiteitä ihan toden teolla ja itselle tuli ainakin mustelmia harjoittelusta. Tietää ainakin tehneensä kunnolla, kun tulee mustelmia ja kyyneleet silmistä. Illalla sit vapaaehtoisesti viel harjottelin lämärikavereiden kanssa vielä siteitä ja käytiin sotkussa vaihtamassa kuulumisia entisten tupalaisten kanssa.
Keskiviikko-aamuna sama ruljanssi eli aamuista liikuntaa, mut tällä kertaa vähän rauhallisempaan tahtiin, kun sai valita itselle sopivan tasoryhmän (reväytin silti etureiden hups...) Aamutoimien jälkeen siirryimme jälleen oppitunneille ja käytännönharjoituksiin. Aiheina tällä kertaa oli mm. ilmarinta, lämpimänäpito ja painesiteen sitominen. Meillä oli muutamia nukkeja, joille saimme pistellä kanyyliä rintaan ja laittaa nenänieluputkia. Kurssin ja päivällisen jälkeen meikäläistä kuitenki väsytti nii paljon et simahin melekee pariksi tunniksi punkkaan ja raahauduin lopulta iltapalalle väsyneenä.
Torstain aamuliikunta ei ollut onneksi tappoa, vaa päästiin tekee pariharjoituksia urheilukentälle eli oltiin läpsyhippaa ja painia siellä. Mukavaa vaihtelua! Toisaalta meille oli helpotettu aamuliikunta, koska aamupäivällä "pääsimme" marssimaan. Meille oli edellispäivän oppitunnilla tullut rangaistus, sillä tunneilla ei nukuta ja joju onnekas oli sitten nukahtanu meidän kaikkien muidenkin onneksi. Marssilla meillä oli rasteja, joilla kertasimme cABC-tekniikoita ja teimme kokonaissuoritteita. Meinas tulla vähän kylmä, kun paljaalla maalla makoili samalla ku sato vettä päälle ja joku tutki kylmillä käsillä ihoa. :D Kassulle sit päästii takas lounaalle ja jatkettii rasteja ulkona ryhmän toimintana. Lopulta päästii pois sateesta yksikköihin ja suuntasin sitten salille vielä illalla.
Perjantai ei ollu ehkä herkuinta, koska me lähetti heti aamusta ennen aamupalaa polttotaisteluradalle harjoittelemaan kaikkea käytännössä mm. evakuointia. Sain myös muutaman muun kanssa nakin kantaa paareja paikalle sen 1,5km. Aamupalan jälkeen sitten tositoimiin toisiamme raahaamaan ja kantelemaan. Näimme myös lääkintämiehen laavun. Syötyämme jatkoimme käytännössä opittuja asioita, toimintaa lääkintämiehenä ja lopulta kannoimme potilaita takaisin kassulle paareilla. Ei oikeen napannu, koska kello 14 me oltii viel hommissa ja tunnin päästä oli lomille lähtö. Siinä kaikki sit sykki et päästii lähtee, mut yksikössä meillä oli viel mukava ylläri eli asetarkastus ryynäyksen jälkee. Hyvä et ehin ees käydä suihkussa ennen ku tuli komento ulos ja mars lomille. Bussissa sain onneks viimein haukkoa happea ja levätä.
Tässä nyt istuskelen matkanjohtajana bussissa, ja sain sykkiä tänne myös. Kyyti bussille oli myöhässä ja meinas vähä ottaa pannuu. Minuuttia vaille lähtöä sit ehin just bussii. Nyt ajattelin levätä viel hetken ennen paluuta arkeen ja ens viikonloppu on sitten kiinnioloa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

- Viestimies Viitala