E6-viikolla pääsin aloittamaan leirin jälkeen hammaslääkärin apulaisen hommat. KaiPrissa 9 kuukautta palveleva lääkintämies voi hakea hommaan, ja siitä saa työtodistuksen lisäksi paljon kokemusta ja itse ainakin innostuin niin, että ajattelin ehkä hakea Tampereelle lukemaan hammaslääketiedettä. Kuka tietää. Mut valittiin yhden toisen lääkintämiehen kanssa siihen ja aivan mahtava työporukka täällä kyllä! Vähän kaduttaa silleen et hain hommaan, koska meillä on muutenki vajaa ensihoitoryhmä. Mulla oli siis kaks leiriä enää palveluksen aikana, joista toinen on loppusota.
Tosiaan, alunperin mun piti aloittaa vasta näiden 15.12. kotiutuvien lähdön jälkeen, mutta puolen vuoden lääkintämiehiä oli niin vähän, että me 9 kk palvelevat aloitettiin sitten poikkeuksellisesti aikasemmin ja hoidetaan pestiä meidän kotiutumiseen asti.
Hammaslääkärin apulaisen tehtävät on aika mukavia ja monipuolisia. Tarkoitus oli istuttaa meidät lämärit suuhygienistin paikalle mahdollisimman nopeasti, et me voidaan tarvittaessa tuurata sitten suuhygienistin ollessa poissa. Ollaan päästy seuraamaan ja avustamaan kaikenlaisessa, kuten hampaiden paikkauksessa, juurihoidoissa ja röntgen-kuvien ottamisessa. Tottakai meille kuuluu lisäksi välinehuolto päivän päätteeksi, potilaan jälkeen uusien instrumenttien laitto ja huolehditaan meidän toimenpidehuoneen yleisestä siisteydestä. Meillä on siellä myös oma nurkka, jossa oleillaan sillä välin kun suuhygienisti toimii hammaslääkärin kanssa tai kun meillä ei oo potilaita.
Nää viikot hl-apulaisena on menny siis aika nopeeta, ku tuntuu et aina löytyy tekemistä ja ihan ku ois vaa töissä normaalisti. Me tullaan vähän ennen seitsemää aamulla laittamaan paikat kuntoon ja päästään kolmen jälkeen lähtemään takaisin yksikköön. Normaalisti sitten illalla on yksikön mukaista palvelusta, mutta tosi monet viikot muut on ollu leireillä nii mulla on ollu vapaata sillon. Onneks meidän nohevat nuoremmat kuskit ei oo leireillä nii seuraa ainakin riittää siellä!
Ensimmäinen päivä hl-apulaisen oli kyl hämmentävä ja samalla jännittävä. Kaikki oli niin uutta ja lämärikamu oli alottanu hommat jo viikkoa aikasemmin sillä välin ku meikä rämpi metässä. Ei kait siinä. Me tullaa kyl hyvin juttuu ja onneks on samanlainen huumorintaju nii ei ainakaa tuu tylsää!
Suosittelen oikeesti tätä hommaa, jos on yhtään kiinnostunu terveydenhoitoalasta tai on jo alan koulutus. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä jo sanoa et mahtavat viis kuukautta tulee olemaan tätä hommaa tehdessä!
Tää mennyt ja tuleva viikko onki ollu sitten vähän erilaista, kun meillä on kiinniolo, mut meidän yksikön lämärit on sitten virka-avussa. Nytkin istun täällä varuskuntasairaalassa pävystämässä ja toiminu sitten lääkintämiehen hommissa. Normaalisti siis otetaan potilaita tänne akuuteissa tapauksissa ja mahdollisesti kuljetetaan KAKSiin eli Kajaanin keskussairaalaan. Lisäksi hoidetaan potilaita, jotka on osastolla mahdollisesti ja yritetään pitää tää paikka pystyssä. Neljän seinän sisällä alkaa tulla ehkä pienesti hulluksi, mutta onneks illalla oon päässy pienelle happihyppelylle käymää sotkussa ja ulkona kävelyllä. Enää muutama hassu päivä ja nää meidän alikit täällä kotiutuu jo ja me jäädään tänne lusmuilemaan. Hassua et puol vuotta on menny näinki nopeesti!
- Viestimies Viitala
